lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lauantaiaamun ylösnousemus

Herätyskello soi kello 5.18 (kyllä, omaan erittäin omituiset herätysajat). Sitten aamupuurolle ja pakkaamaan.

Kello 7.00 astun linja-autoon kohti Turkua, olen menossa YKL:n opiskelijatoimikunnan kokoukseen.

Nyt parhaimmillaan kello 7.20, kirjoitan matkapuhelimellani (eka kerta) näitä kyseisiä kirjaimien muodostamia sanoja, jotka yhdessä muodostavat yllätysyllätys lauseita!

Aurinko paistaa nyt jo korkealta taivaalta. Hetki sitten se oli vielä iso appelsiinia muistuttava mökläle kaukana horisontissa.

Miksi ihmeessä joudun heräämään jo toistamiseen ennen kello aamu kuutta... sanoppa se. Tälläinen on meikäläisen perus "viikonloppu". Aikaisin nukkumaan (jos kerkiää) ja vielä aikaisemmin ylös. Usein kyseessä on aikainen aamulenkki, tässä kun puolimaratoonille pitäisi harjoitella... tai "jotain ihan muuta" (fiksuna ihmisenä kun olen itselleni haalinut yhtä sun toista tekemistä).

Kuka muu muka viettää naistenpäivää kaupungintalolla, kaupunginstrategiaa kehitellen? Syö siellä ahnaasti opiskelijan tapaan hernerokkaa ja saa kaupungilta kyseisen päivän kunniaksi muhkean punaisen ruusun. Varmasti aika moni, jos on vähänkään yhtä paljon sekaisin kuin meikäläinen.

Se mitä ihmiset tekevät päivittäin, tekevät meistä sitä mitä olemme, tässä ja nyt sekä ehkä myös hamassa tulevaisuudessa. Aika syvällisiä mietteitä heti aamutuimaan, mutta hei tällänen mä olen (haittaakse?).

Luulin, että puhelimella olis kauheen vaikeeta kirjottaa blogia, mutta tää on oikeesti aika kivaa. Sanoja tulee niin reippaasti, että oksat pois! "Sano mitä ajattelet", kuvaa tätä just täydellisesti eikä vaan melkeen. Pitää siis harjoittaa tätä toistekin.

Tuntuu, että kaikki vapaa-aika kotona menee pelkkien koulutöiden tekemiseen, niinkun aina ennenkin. Sen takia tänne kirjoittaminen on jäänyt vähäiseksi, mutta jos nyt taas pysyin edes hetken kärryillä.
Bussilla matkustaessa, kun ei ole läppäriä mukana tai ei voi ottaa tirsoja, koska 22 minuutin kuluttua pitää vaihtaa toiseen bussiin, niin voi ottaa tosta noin vain kapulan käteen ja antaa runosuonen (äläkä sitten lue runosuoli) tehdä taikojaan. Enää ei siis pitäisi olla ongelmia kirjoittamisen suhteen.
Siinä kaikki nyt tällä kertaa.

Olet mitä syöt.


Nälkääs syö vaikka jänistä.

- Iskä & Eerittimummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti