keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Arkeni mun

Kyllä nyt on vietetty synttäreitä, vaikka hieman hajanaisesti, mutta kumminkin. Silloin varsinaisena päivänä ostin itselleni mehujään (herkkulakko kun on), toissapäivänä nautin pikakaffeet porukoilla ja vielä myöhemmin tällä viikolla olisi tarkoitus kahvitella ja ehkä jopa juhlia reivaten ympäri kaupungin yöelämää. Voi tätä vanhenemisen iloa.


Pampula pirteenä leikkauksen jälkeen <3


<3

Tällä iällä ei enää tarvitse sen kummempia suurjuhlia pitää, mutta pienet kylläkin! Sillä kaikkihan me rakastamme lahjoja (myös allekirjoittanut), ja niitä saadakseen on kutsuttava vieraita, leipoa heille herkkuja ja tarjota kahvia sekä puhua joutavia maailman menosta, itsestään sekä säästä ja määstä.
Ja joka kerta joku kysyy sen kuuluisan kysymyksen päivänsankarilta: "Miltä tuntuu olla vuotta vanhempi?". Vastaus siihen on, että ei, se ei tunnu tippaakaan erilaiselta. Synttäriaamu voi tuntua hieman erilaiselta kuin edellinen aamu, koska silloin tuntee itsensä ylpeäksi ollessaan vanhempi, ja tämäkin johtuu varmasti siitä, että a) on saavuttanut täysi-ikäisyyden, mikä tarkoittaa siis läjäpäin vapauksia/oikeuksia tai b) henkilö saavuttaa muuten vain itselleen merkittävän "rajapyykin" tai iän, joka saattaa tälle kyseiselle heebolle olla jotenkin tarkoituksellinen. Joku voisi kysyä mieluummin, että miltä tuntuu viime vuoteen verrattaessa. Päivät ja viikot ovat niin lyhyt käsite, että ainakin minun on helpompi ajatella ajassa taaksepäin vuosi kerrallaan. Suuremmat juhlapäivät ovat kuitenkin sellaisia, tai siis ainakin yleensä ovat, että ne muistaa hyvin vielä vuosienkin jälkeen. Tosin vuosittain vietettävät synttärit eivät tähän kategoriaan oikein sovi, paitsi ehkä ne 18-vuotis synttärit (mitä siis koko siihen astisen elämänsä on odottanut).


Kirpputorilta varsinainen löytö; uusi babushka kokoelmaani!

Viikonloppu kului reissaten välillä Pori-Forssa-Helsinki-Pori. Perjantaina lähdin hitusen aikaisemmin töistä ja vietin päivän Vorssassa opiskelukavereideni kanssa. Heti sinne saavuttuani kävimme erään kaverini kanssa hakemassa ruokaa Kiinalaisesta ja jotka me sitten nautimme (lue ahmimme) hänen aurinkoisella parvekkeellaan. Että minä olin odotannut sitä hetkeä, kun näen tämän kyseisen henkilön (ps. olet ihana)! Koko sinä aikana kun olen ollut täällä Porissa (siis vaan reilun kuukauden), niin olen kaivannut sitä yhtä ja ainutta oikeaa juttukaveria, jolle on helppo jakaa elämän ilot ja surut. Kun olimme pitäneet "lyhyen" terapiatuokion, niin käväisimme minun kämpässäni ja menimme lopulta syömään jäätelötötteröt torille. Loppuilta meni mukavasti kattoterassilla tyttöjen kanssa rupatellen ja juoruten. Sitten koitti aika kun piti mennä nukkumaan, eikä mennyt kuin pari sanan vaihtoa ja olinkin jo kaverini luona yötä. Se oli ihka ensimmäinen yökyläilyni pitkään aikaan ja vieläpä Vorssassa! Aamulla heräsimme aikaisin syömään aamupalaa, jonka jälkeen sain kyydin linja-autoasemalle samalla kun kaverini lähti töihin. Siinä meidän tiemme sitten erosivat, mutta näemme taas pian, se on varma!


Seuraavana päätepysäkkini oli Kajsaniemiparken i Helsingfors. Matkasin tuohon suurkaupunkiin ajatuksissani mennä Maailma Kylässä (World Village) festivaaleille. Olin siellä kuitenkin töissä vapaaehtoisena enkä pelkästään huvittelemassa.


Olin jo pitkään halunnut käydä kyseisillä festareilla, mutta vasta nyt sain toteutettua tuon haaveeni. Eräs kaunis päivä tuossa muutama kuukausi sitten surffailin netissä ja päädyin MK-kotisivuille, jossa sitten täytin lomakkeen, missä haettiin henkilöitä vapaaehtoistyöhön erilaisiin tehtäviin ja niin siinä kävi, että minä sain sellaisen tittelin kuin kierrätys-/lajitteluneuvoja. Siellä me olimme, minä ja monta muuta, kaksi päivää ulkona helteessä paiskimassa duunia ja polttamassa ihoamme. Tai no me  paremminkin "taoimme" ihmisten päähän oikeaoppisia lajittelutapoja. Suurin osa suomalaisista kun oli sillä asenteella, että minähän en lajittele, kun ei kerran kiinnosta! Kannattaisi kuule kiinnostaa.





Jokaisella kierrätyspisteellä oli 3 henkilöä, joista jokainen sitten vuorollaan opasti roska-kädessä-kohti-tulevaa ummikkoa lajittelemaan roskansa oikein. Kuten jo aiemmin sanoin, niin kaikki heebot vähät välittivät siitä minne roskansa laittoivat, mutta mehän siellä sitten kiltisti hymyillen siirsimme jätteet vääristä astioista joten kuten niihin oikeisiin.




Välillä piti muistaa myös syödä!


Kaiken kaikkiaan viikonloppu vapaaehtoisena oli erityisen antoisa. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin sekä myös ruokaan, jolla sai muuten aika hyvin masun täyteen. Annokset kun oli niin tajuttoman isoja! Paikan päällä oli myös lukuisia kojuja, joissa olisi saanut helposti törsättyä kaiken omaisuutensa, mutta minä kun olen tälläinen kranttu, etten hirveän helposti mitään osta, niin enhän minä sieltä sitten mitään myöskään ostanut. Ainoa mitä kojuissa jonotin oli ruoka ja nekin meille vapaaehtoisille tarjottiin (2 kpl ruokalippua per päivä). Sellainen kutina tapahtumasta jäi, että jos en eksy sinne ensi vuonna duuniin, niin pakkohan sinne on sitten muuten vaan mennä hengailemaan! Musiikkikin oli aivan mielettömän hyvää. Harmi vaan, ettei siinä töitä tehdessään voinut yhtään jammailla.


Lähdössä toisen päivän koetukseen hyvin nukutun yön yli ja punertavilla käsivarsilla!


Eilen kävimme porukalla siskoni luona kylässä (mina rakasta heidän uusi kotitalo) ja sieltä menin suoraan toisen puoliskoni kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Ja koska tämä tyttö on herkuttomalla, niin haimme leffaevääksi pähkinöitä popparien tilalle. Tuo Punnitse&Säästä -kauppa on muuten aivan huippu, käyn siellä varmaan joka viikko ostamassa ison pussin erilaisia pähkinöitä (ei suolattuja tottakai) ja muita terveellisiä herkkuja, kuten kuivattuja hedelmiä ja siemeniä. Ne maksavat kyllä lompakon kevyeksi ja visan nollalle, mutta olkoon.. ne on vaan niin hyviä! Tällä kertaa mukaani tarttui perinteinen pähkinäsekoitus ja samaten puoliskolleni, mutta vain suklaa-/jogurttikuorrutteella. Kumpi mahtaakaan olla terveellisempää?


Keskiviikkoa piristi vielä suuresti se, että sain maailman parhaimman synttärikortin kaveriltani Niinalta. 
Kiitos sinulle, olet ihana!


Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on;
tulet saamaan vielä vielä lisää.
Jos keskityt vain siihen mitä sinulla ei ole,
et ikimaailmassa saa tarpeeksi.
- Oprah Winfrey

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

7 yötä vanhenemiseen

Totta se vain on, että tämä neiti täyttää vuosia viikon päästä. Seitsemän lyhyttä yötä ja seitsemän pitkää päivää!
Ja niin kauheaa kuin se onkin, niin olen onneksi välttänyt kaiken maailman ikäkriisit, jotka luultavasti tulevat vastaan vasta siinä kohtaa kun alan olla lähempänä seuraavaa täyspyöreää lukua.


Tämä päivä lähti käyntiin (yllätysyllätys) reippaalla aamulenkillä ja ravitsevalla aamupalalla ulkona terassin kupeessa. Heräsin ekan kerran jo 6 aikaan, mutta päätin nyt oikein sunnuntain kunniaksi nukkua hetken pidempään, joten juoksuun ampaisin siinä hieman kahdeksan jälkeen yhdessä äipän kanssa. Ja hyvä kun olin ehtinyt suihkussa käydä, niin meille tuli pari aamuvirkkua kylään (veli vaimoineen ja kera koirulin), joten suunnittelemani herkkubrunssi sai sitten vähän odottaa (no problem). Tai noh herkku ja herkku.. perinteinen aamupuuro, tee ja uusi smoothiemiks. Kai sitä ihminen muutaman kymmenen kokeilun jälkeen onnistuu loihtimaan oikein taivaallisen hyvän smoothien. Nämä ekat kokeilut ovat olleet aika kökköjä (siis suoranaisesti tylsän makuisia) ja koostuneet melkolailla samoista raaka-aineksista kerta toisensa jälkeen (maitorahka, banaani, kauralese, marjat, avodaco också vidare).
Mutta tässähän on nuorella naisella elämä elämässä, joten aikaa on! Vaikka se tuntuukin olevan vähän hakusessa, kun on niin paljon tekemistä. Futiskausi avattiin tällä viikolla kahdella pelillä (tasuri ja häviö) ja kaikkien näiden pelien ja harjoitusten lisäksi pitäisi ehtiä vielä käydä juoksemassa (vajaa kuukausi puolimaratoniin)!


Kaksi viikkoa on nyt töitäkin (harjoittelua) tehty ja tulevalla viikolla olisi käynti isossa kaupungissa eli Helsingissä. Osallistun töiden puolesta erääseen SYKEen eli Suomen Ympäristökeskuksen seminaariin tuossa keskiviikkona. Mahtaa tulla pitkä päivä, kun tuo kyseinen semma alkaa kello 09.00 ja jonne minun pitää lähteä täältä Porista jo aamu viiden aikaan :D Huhuhh.. mitäköhän siitäkin tulee.
Sitten kun olen tuosta selvinnyt, niin olen pari päivää taas töissä, ja sitten lähdenkin takaisin kohti etelän kulmia. Se kerta tulee olemaan kyllä täysin oman vapaa-ajan piikkiin, koska menen Maailma Kylässä festareille mihis muuallekaan kuin Helsingin Kaisaniemeen :-) Siitä tulee takuu varmasti ihan huisi viikonloppu, joten en malta odottaa. Tämä tulee kyllä tarkoittamaan myös sitä, etten olen kotona syntymäpäivänäni, mutta väliäkö tuolla.. juhlia voi missä tahansa.

Antoisan kesälomani aloituksen kunniaksi annan itselleni vielä tänään luvan nauttia aivan pienen annoksen jäätelöä. Tunnen olevani sen ansainnut, vaikka en ole tässä mitään ihmeellistä tehnytkään kuin nauttinut auringosta. Tai kävin kyllä tuossa vähän kahvakuulaa heiluttelemassa (20 metrin päässä kotipihasta), joten laitetaan sen piikkiin. Näyttää muuten aika säälittävän pieneltä tuo kuula tässä kuvassa, mutta ei anneta koon hämätä, sillä eihän koolla ole niin väliä. Vai onko?



Älä koskaan kasva niin isoksi, 
ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon, 
ettetkö voisi oppia jotain uutta.
- Og Mandino

maanantai 5. toukokuuta 2014

Work hard, play hard

Tänään se vihdoin ja viimeinen alkoi, meinaan harjoittelu! Tämän hetkisiin amk-opintoihini kuuluu 30 opintopisteen edestä pakollista työharjoittelua, mitkä useimmat suorittavat kahdessa osassa, kuten myös meikäläinen.


Paikasta en teille täällä sen enempää kerro, koska se ei varsinaisesti teille kuulu, enkä halua kailottaa yksityisasioistani koko muulle maailmalle :-) Sen verran voin kyllä paljastaa, että se on täällä ihanan tuulisessa kotikaupungissani Porissa ja tulen viettämään täällä koko kesän. Ja mitä minä täällä sitten teen? Ensimmäinen päivä mennyt varmaan aikalailla kuten teillä muillakin uudessa työpaikassa alottaneilla eli perehdyttämisellä ja koska öhömm... enää puoli tuntia tätä päivää jäljellä, niin meikäpoika käyttää luppoajan hyödyksi ja skriivaa blogia ;D

Aamulla oli ihan sellainen olo, kun olisi mennyt ihka ekaa kertaa koulun penkille, sen veran meinaan jännitti. Ennen (siis kahtena viime kesänä) olen ollut samassa paikassa töissä vuosi toisensa jälkeen, mutta nyt se tuli eteen.. täysin uusi työpaikka, sen ihmisine ja juttuineen!
Jokaisesta vatsan pohjalla pyörineestä perhosesta selvittiin kuitenkin vallan mainiosti ja ongelmitta. Pikapuoliin on ensimmäinen päivä pulkassa ja odotan innolla jo mitä huominen tuo tullessaan (vaikka siis tiedän sen jo).

Sellainen pieni huomautus vielä tähän loppuun, että taas kerran sitä kokeiltiin tämän flikan itsekuria ja -hillintää. Kuten jo arvata saattaa, niin onhan melko usealla työpaikalla "silloin tällöin" pientä purtavaa tarjolla kahvin kanssa. Eikä tätä ollut edes järjestetty minun takia, vaan eräs toinen työntekijä oli tuonut tuliaisia matkaltaan ja mikä olisikaan sen herkullisempaa kuin aito belgialainen suklaa! Mutta ehei, tämä tyttö ei sortunut, vaikka nuo herkut komeilivatkin siinä suoraan silmieni edessä. Ei siinä ollut edes mitään ongelmaa, kun kerran olen päättänyt olla ilman herkkuja ja ylimääräistä sokeria, niin sitten minä myös olen. Mikään ei kyllä voita belgialaista suklaata, mutta minkäs sille mahtaa. Jos nautiskelen sellaista sitten ensi vuoden puolella.

Nyt meikä lähtee rakennuksesta ja vie puolen omaisuuttaan kirpputorille toisten kansalaisten iloksi. Ne eivät enää minun nurkkiini mahdu, joten niistä on aika luopua, vaikka en sitä tahtoisikaan. Joskus on tehtävä jotakin, mitä ei välttämättä haluaisikaan. 


Ajattele, että jokainen ihminen, joka sattuu tiellesi, 
on tärkeä sinulle. Hän on tilaisuus, jonka voit käyttää
tai jättää käyttämättä.
- Kersti Bergroth