tiistai 25. heinäkuuta 2017

Heinäkuun helteet vol. 2

Nyt on kyllä pakko perua nuo aiemmat löpinäni. Vai ei ole muka ilmoja pidellyt? Kattia kanssa sanon minä. Vaikka Suomen kesä on lyhyt, niin se osaa kyllä yllättää. Tällä hetkellä melko pilvistä ja eilen satoi vettä, mutta eipä se haittaa kun on päivät sisätiloissa ja kulunut viikonloppu sisälsi paljon näitä: uimista, aurinkoa, tyveniä aamuja, aamukaffet laiturilla, aurinkoa, melomista, saunomista, aurinkoa, uimista ja sivistävän kirjan lukemista.


Let us step into the night and pursue that flighty temptress, adventure.
- J.K. Rowling

Se riippuu paljolti paikasta, että suosivatko ilmat vai ei. Niin ja ehkä myös hieman tuurista, sillä tällä viikolla taitaa lykästää ja oikein kunnolla. Meistä kun jotkut lähtevät nimittäin seuraamaan tuota lämpöä ylös pohjoiseen. Tykötarpeet rinkkaan, puurohiutaleet purkkiin, fillari messiin ja tien päälle.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Heinäkuun helteet

Niinhän siitä luulisi mutta ei, ei heinäkuussa ole oikein ilmoja pidellyt. Vettä vaan sataa tihkuttaa harvasen päivä eikä kuumista kesäöistä tietoakaan. Tälläinen se nyt on, nimittäin kotosuomemme kesä.

The summer night is like a perfection of thought.
- Wallace Stevens

Päivät ovat olleet satunnaisesti suht lämpimiä, mutta yöt sen sijaan painosanalla jäätävän kylmiä. Ja tämä tuli huomattua viime viikolla Pori Jazzeilla. Jokirannan teltat olivat niin täynnä ihmisiä ettei kylmyydestä tietoakaan, mutta sieltä lähtiessä oli toiset aatteet. Konserttiin mentiin lauantaina kyllä asiaankuuluvissa pikniktamineissa ja  fiilis oli korkealla koko valoisan ajan. Sitten koitti ilta ja aurinko katosi ties minne taivaanrannan taa. Siellä me fiksut aikuiset sitten tutistiin ja lämmiteltiin piknikviltin alla. Koska sitä oikein oppisi ottamaan tarpeeksi lämmintä vällyä matkaansa mukaan kun lähtee jonnekin koko päiväksi? Ei ainakaan tämä ikä ja vuosien kokemukset ole sitä tuoneet, nimittäin viisautta.


Tuo jokusen viikon pyörinyt mustavalkohaasteenkin voisi sanoa sopineen (niin kuin nenä päähän) viime aikojen keleihin. Mutta onneksi välillä on ollut ihan siedettäviä päiviä. Sellaisia että on tähän mennessä tämän kesänä aikana tarjennut nukkua teltassa (ensi viikolla lisää, iiks!), uida meressä, liikkua kesähepeneissä, istua terasseilla, ottaa kauneusunet ulkosalla ja vaikka mitä muuta. Yleisen harmauden täyttämät päivät on sitten voinut viettää suosilla sisätiloissa lepopäivien ja kirjastokirjojen parissa.


Smell the sea and feel the sky, let your soul and spirit fly.
- Van Morrison

Liika on kuitenkin aina liikaa varsin monen asian suhteen. Niin treenin, levon kuin useiden kuuluisten "yksien" ja herkkupäivien muodossa. Viime viikko tuli nollattua eli laitettua pakettiin mökillä, jonne lähdettiin hetken tuumailun jälkeen. Hyvinhän ne laiturit tuli pestyä jazzailujen jälkeen vaikka vähän väsyttikin. Samaan saareen tarkoitus mennä myös alkavana viikonloppuna vähän naatiskelemaan niin pitkältä tuntuvasta kesästämme. Ensi viikolla koittaakin eräänlainen lyhyen oppimäärän kesäloma, mitä minulla ei pitänyt olla aluksi lainkaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä nokat tulevat ottamaan suunnaksi Levin!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Summer vibes

Tulihan se kesä sieltä vihdoin ja viimein. Tai siis ainakin tänään tänne missä parhaillaan olen ja palvon aurinkoa. Parahin onni on tällä hetkellä piha, johon ei tuuli pahemmin osu. Eli vaikka tuolla "muualla maailmassa" eli kotipihan ulkopuolella on vain reilut kymmenen astetta lämpöä, niin meitsi se täällä omassa tyyssijassaan vaan tsillaa ja nauttii näistä keleistä, niin kuin viimeistä kesäpäivää.

Nyt on siis Juhannus (eli Jussi) ja todellakin ansaittu lepoviikko. Koko viime viikko oli täynnä yhtä sun toista urheilullista aktiviteettia ja launtaina tuli kirmastua Forssassa kymppi uudella enkalla. Harvemmin sitä tulee meinaan normilenkillä vedettyä itseään ihan piippuun, mutta toista se on juoksutapahtumien väkitungoksessa. Niissä se väkimäärä kannustaa laittamaan seuraavaa vaihdetta silmään ja nostamaan vauhtia entitsestään. Loppukirin jälkeen sen sitten huomaa että miten kävi. Jäikö viimeinen vaihde käyttämättä.

Joskus se raja tulee kyllä vastaan ja niin kävi tälläkin viikolla kun kroppa oli aika seis, ainakin tuossa alkuviikosta.  Aika siis pitää lepoviikko ja jättää peruskuntokauden ohjeista huolimatta lihaskunnot suosiolla sikseen ja keskittyä rentoon hölkynkölkyn hölkkäilyyn. Nannaa se semmoinenkin aina silloin tällöin. Tai kun eilen eestaas sateessa Gerbyn teitä ja tänään koiran kanssa aamuauringon alla Yyterissä. Ai että mä sanon. Kyllä tämän talovahdin kelpaa.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Yhtä juhlaa

First things first eli onnea kaikille vastavalmistuneille ikään ja opinahjoon katsomatta. Oma valkolakki tuli ansaittua jo viisi vuotta sitten ja korkeakouluopinnot laitettua pakettiin viime vuoden tammikuussa (toki virallinen valmistujaispäivä osui karkauspäivälle), joten tässä ollaan oltu jo tovi niin isoa ja aikuista. Tai niinhän sitä luulisi, mutta tottahan se on, että fiilis on erilainen mitä silloin joskus "villeinä" opiskeluaikoina. 

What takes us back to the past are the memories.
What brings us forward is our dreams.
- Jeremy Irons

Aikuisiahan tässä ollaan ja vaikka ikääkin tuli tuossa viime viikolla lisää, niin en vieläkään osaa täydellä varmuudella sanoa mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi. Tämänhetkinen onneni on olla työssä jossa viihdyn ja josta pidän. Ja vaikka olen kaukana kotikulmilla pyörivistä kamuista ja perheenjäsenistä, niin olen onnistunut löytämään osan onnesta harrastukseni parista. Treenaamisella on toisinaan ollut tapana muuttua aina näin kesän kynnyksellä, ja jotta kunto olisi entistä parempi heti syksyllä, niin täytyyhän sen eteen tehdä töitä. Meillä on kesän ajaksi omanlaisemme ohjelma peruskuntokaudelle, jonka sanoman voisi kiteyttää tyyliin "say no to excuses" ja jolla kompataan ja kannustetaan toisiamme. 


Tällä viikolla käytiin kimpassa lenkillä Öjbergenillä, jonne meikä pyöräili suoraan töistä. Tuplatreeni siis sinällään koska ylös-ylämäki-alas-alamäki-reitin jälkeen piti polkea vielä vajaa kolmevarttia kotiin. Mutta mitäpä tuosta kun kerran kivaa oli!

Happiness is not a goal: it's a by-product.
- Eleanor Roosevelt

Kuluva viikonloppu menee astetta rennommin, mutta edellinen oli sitä itseään eli pelkkiä pippaloita! Silloin oli ohjelmassa yhtä sun toista tunteet pintaan nostavaa juhlallisuutta. Yksi päivä (ilta ja yö) meni nimittäin Pohjanmaalaisittain vietyissä kihlajaisissa ja seuraava ylpeän sylikummin asemassa kirkollisissa ristiäisissä. Voi sitä onnen ja ilon määrää. Silloin jos koskaan koin olevani kiitollinen, siunattu ja onnellinen. Enkä lain väsynyt lyhyiden yöunien tai pitkien ajomatkojen takia. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Middle of May

It's already the middle of current month, so let's sum it up. And let's try to keep it short. So, Finnish vappu (aka the first of May) came and went like any other day. I was just chilling and recovering from the previous day's happenings. I spend the whole day in a boxing camp and the exercises were really intense. Or at least that's what the most of us thought after them. At least for a moment at that time.

I'm also pretty sure that all of you know this next phrase: "work hard, play hard". And we kinda put it into action. There're plenty of ways to have a good time with your pals, but I can assure you that the people around/among martial arts know how to do it properly. No questions asked, that's the fact, end of story.

Man who can catch fly with chopstick, accomplish anything.
- Mr. Miyagi

So, in the next morning it took a while to get myself up from the bed even though I came home quite early (or earlier than usual). But that's what you get when you stay out until the dark hours. But every now and then it's totally worth it! And like the commercial of L’Oréal says, I'm worth it.

Absorb what is useful, discard what is not, add what is uniquely your own.
- Bruce Lee 

Then nothing extra special for a while expect a slight lack of motivation. My mood for doing stuff varies weekly, but for now it's going to the right direction. And now I really need to get my shit together 'cause I should be able to show some results at the next body composition analysis. I met a PT and we made this deal but because of my mood swings I'm actually a bit scared of the next appointment, and face the cruel fact that there hasn't been any improvements whatsoever. But the one to blame will be found only by looking into the mirror.

Being in the middle of crises like this sucks. For example you would like to get yourself to the better-summer-body-shape for summer, but you're still daily making decisions between a long jog and a pint of Ben & Jerry's. Where's the light of the end of the tunnel? Does it even exist?

You have to fight to reach your dream. You have to sacrifice and work hard for it.
- Lionel Messi

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Breaking the habit

Tavat ja tottumukset. Seder och bruk. Habits, customs and traditions. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ihan kuin siinä laulussakin lauletaan, on maailmassa monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat. Mutta jos nyt kuitenkin ensin turvauduttaisiin englannin kieleen ja avattaisiin hieman noita käsitteitä eli sanojen merkitystä ennen kuin aloitetaan varsinainen asia.

Chains of habit are too light to be felt until they are too heavy to be broken.
- Warren Buffett

Kun puhutaan opituista tavoista käytetään englannin kielessä sanaa "habit". Eli kun jotain tiettyä asiaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, tulee sitä tapa. Kun taas jotain asiaa toistetaan sen vuoksi että niin on tehty jo iät ja ajat, käytetään sanaa "custom". Tämän toisenlaisen tavan, tottumuksen voisi sanoa olevan siis eräänlainen sosiaalinen sääntö (normi) kuinka toimia. Siitä päästäänkin perittyihin tapoihin ja perinteisiin, joilla on jonkinlainen erityinen merkitys tai käsitys. Sanaa "tradition" käytetään lisäksi puhuttaessa erilaisista uskomuksista (belief) eli uskoon taikka luuloon pohjautuvista käsityksistä. Ja mitä enemmän asiaa kaivaa niin esiin tulee myös niin sanotut käyttäytymissäännöt eli etiketti (manners). Koodisto, jonka olettamusten/odotusten mukaan ihmisten tulisi kussakin sosiaalisessa tilanteessa toimia ja käyttäytyä.

A deep meaning often lies in old customs.
- Johann Friedrich Von Schiller

Opittuja tapoja on aivan valtavasti ja osa niistä saattaa olla myös niin huomaamattomia ettet tiedosta niitä itse. Syvälle ajatuksiin, olemukseen tai ulkoiseen käyttäytymiseen juurtuneet tavat voivat olla niin hyviä kuin pahoja tai jollain tapaa noloja, vanhanaikaisia tai outoja. Osa niistä saattaa ärsyttää myös muita ympärilläsi olevia ihmisiä. Tai sitten sinua itseäsi alkaa ärsyttämään tilanteissa, joissa muut eivät tee asioita niin kuin sinulla on ollut tapana tehdä. Jos on esimerkiksi aina asunut itsekseen (kuten allekirjoittanut), niin onhan se täysin ymmärrettävää että silloin tietyt arkipäivän askareet tulee hoidettua tietyllä tapaa. Eikö vain? Ja että kämppäsi tavarat on justiinsa niin tiptop, että pienen pieni leivänmurunenkin aiheuttaa ahdistusta.

Tai sitten tämä eli kun koittaa se kaunis päivä kun saat kylääsi vieraan, joka läikyttää joka hemmetin kerta kaffet pitkin pöytiä ja kun tämä on tapahtunut riittävän monta kertaa, niin auta armias kun hemmetti repeää ja sinun on pakko laukoa sammakot suustasi. Eivät tohelot tahallaan eikä allekirjoittanut pahallaan, mutta mikä siinä on ettei nesteet pysy raameissaan. Ja te, jotka nyt itsenne tästä ehkä syystä tai toisesta tunnistitte, niin älkää ottako tästä itseenne, älkääkö huolestuko. Teitä on ihmeellisen monta eikä minun pieni maailmani ole vielä likaisiin pöytäliinoihin kaatunut. Perfektionisti en omasta mielestäni ole, mutta pikkutarkka kylläkin, joten härkästen teko kärpäsistä tapahtuu välillä turhankin helposti. Pahoittelut siitä!

Kaikkein kummallisinta tässä on kuitenkin se, että turhautuako jostain muutoksesta tai erilailla tehdystä asiasta vai ei, riippuu täysin siitä kenen seurassa se joku tapahtuu tai kuka sen jonkun tekee. Lieneekö syy yksinkertaisesti omassa fiiliksessä vai että joidenkin henkilöiden kanssa vain tuppaa olemaan napit vastakkain. Tarkoittaen, että jos molempien persoonaan kuuluu pilkun viilaaminen. Jossain tapauksissa vastakohdat saattavat siis täydentää toisiaan, mutta toisinaan kahdesta miinus -navasta ei kyllä plussaa saa tekemälläkään.

The opposite of anger isn't calmness, it's empathy.
- Mehmet Oz

Se, että tietyt tavat ovat tiedostamatta osa elämääsi, ei tarkoita etteikö niistä voisi päästä eroon. Siis jos jollain niillä ei-niin-hyviksi-luettavilla-tavoilla on kielteistä vaikutusta sinun tai läheistesi arkeen. Jos sinulla on tapana esimerkiksi näpytellä jatkuvasti puhelimellasi, niin kuvitteleppa tilanne jossa istuskelet kahvilassa ja päivittelet kuulumisia kaverisi kanssa long time no see -tyyliin. Mutta silti tämän katse ja keskittyminen ovat kämmenissä lämpiävässä luurissa. Rasittavaako eikö? Seurassa kun ollaan niin kohteliaisuus ja toisen osapuolen kunnioittaminen ennen kaikkea jookosta? Aika kuluu vaikket vahtaisikaan kelloa sekunnin välein. Eivätkä ne whatsappiin tulleet viestitkään katoa, joten relax buddy.

Arkemme sisältää myös läjäpäin tapoja, jotka ovat tulleet perinteiden mukana ja jotka on pyrittävä säilyttämään nimenomaan sen vuoksi että ne ovat perinteitä kaukaa menneisyydestä. Juhlapyhät ovat asia erikseen enkä nyt sano että niistä pitäisi luopua, mutta niiden tuoman stressin ja hiusten halkomisen välttäisi ilomielin varmasti aika monikin teistä. Sitten on arkipyhiä ja niitä ei-niin-juhlallisia-mutta-juhlittavia-pyhiä-kuitenkin. Kaikkihan lähtee silti siitä mitä juhlia ja pyhiä on tottunut/oppinut juhlimaan eli miten meidät on kasvatettu. Ja johon vaikuttaa tietysti myös uskonto ja kulttuuri, sillä eihän joulu tarkoita kaikille koristeltua kuusta, sinapilla kuorutettua sikaa tai jätesäkillistä lahjapaperia. Sad but true, mutta elämä on ja meidän on opittava elää sen kanssa.

Happiness doesn't depend on how much you have to enjoy,
but how much you enjoy what you have.
- Tom Wilson

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Muuttomaakari

Elämäni ensimmäiset 19 vuotta tuli punkattua lapsuudenkodissa eli siellä missä moni muukin. Juhanintie jäi taakseen kun kahden viikon varoitusajalla saatu opiskelupaikka (olin siis varasijalla) sijaitsi toisella paikkakunnalla. Lähtö koitti siis heti lukion jälkeen. Olihan se sinällään kasvunpaikka kun ei tunne entuudestaan ketään koulusta saati koko kaupungista. Oma porukkamme on tiivis ja syntyi melko nopeasti ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että nämä naiset ovat osa elämääni. Päivittäiset tapaamiset ovat harventuneet, mutta onneksi on tuo paljon puhuttu some. Niin ja pilvipalvelut, josta kaivetuista vanhoista videoista saatiin aamunaurut taas tällekin päivälle.

Oma lapsuudenkoti tulee aina olemaan koti vaikkei siellä enää asuisikaan. Riippuu silti täysin asiayhteydestä, kutsuuko sitä kodiksi vai mainitseeko puheessaan menevänsä "porukoille". Niin tai näin, niin koti on kuulemma siellä missä sydän on.

Pahimmillaan olen mieltänyt minulla olevan kolme kotia, joissa vietän aikaa ja joihin olen tavaroita levitellyt. Tai ei siinä nyt mitään pahaa ollut, mutta kerran jos toisenkin olisi ollut tarvetta tavaralle/vaatteelle joka olikin toisaalla. Näistä siis kolmas oli osa yhtä silloista elämänvaihettani, pikemminkin majapaikka eikä varsinaisesti oma. Ja koska kaikki myös loppuu aikanaan (vaikkei sitä toivoisi) niin sitten koittaa muutto. Siihenastinen omaisuus tulee kerätä ja sulloa laatikkoon. Tilanteesta riippuen jätetään taakseen kaikki ne asiat jotka saattavat muistuttaa menneestä, tietäen ettei sinne suuntaan ole enää paluuta. Halusit tai et. Toivoit tai et. 

Säästöpankinkadun aikaiset kesät tuli vietettyä kotikaupungissa eli porukoilla. Oma kämppä oli lähellä koulua niin se tuli pidettyä läpi koko opiskelujen. Vaikka siellä tuli hengailtua myös kesällä niin oli se ihana fiilis palata sinne aina syksyllä. Eräs syksy oli kuitenkin erilainen, kunnon ota tai jätä -juttu. Edessä oli muutto Uppsalaan, mikä minun kohdallani tarkoitti sitä, että nyt otat ja lähdet tai jätät ja kadut. Tukea päätökseen tuli puolin ja toisin sieltä sun täältä, ennen lähtöä sekä joka päivä eri aikavyöhykkeellä ollessani.   

Kyseiseltä reissulta jäi useita satoja kuvia, muistoja, uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kaiken tämän lisäksi tulen muistamaan Sernanders vägenin 500SEK arvoisella fillarilla poljetuista kilometreistä, corridoor partyistä ja joka ilta kello 22.00 kuulluista huudoista. Taisin minäkin niihin kyllä joskus osallistua.

Paluu Suomeen tarkoitti muutaman kuukauden yhteiseloa kämppiksen kanssa. Siihen aikaan ei ollut uniongelmia, sillä mieltä askarruttaneet asiat tuli kerrottua toiselle aina ennen nukkumaan menoa. Ensimmäinen asunto (oli se sitten vuokra tai omistus) tullaan muistamaan hamaan loppuun asti, ja niin tapahtunee myös omalla kohdalla. Kyseisestä vuokrakämpästä lähtiminen oli yllättävän kova paikka, koska olihan siellä tapahtunut yhtä sun toista muistamisen arvoista.  

Pitkän ajan jälkeen jäljellä oli vain yksi koti johon mennä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä auki, joten helpointa oli palata porukoille ja miettiä jatkoa kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa ehtinyt pohtia kun omaisuus tuli pakata taas banaanibokseihin. Tällä kertaa paikallapysymiseni oli (taas) varsin epävarmaa, joten päädyin alivuokralaiseksi Varisselänkadulle. Suurin osa laatikoista jäi siis riesaksi vanhempien nurkkiin. Kuukaudet vierivät ja syksy teki tuloaan ja samalla myös silloisen asunnon varsinainen asukas. Kiireen vilkkaa oma asunto samalta paikkakunnalta ja kaikki tavarani renkaiden päälle. 

Elämä Tiilitehtaankadulla loppui ennen kuin kerkesi edes alkamaan eli alle kuukaudessa. Opinnot piti saada purkkiin ja se tapahtuisi sieltä mistä kaikki oli saanut alkunsa eli Porissa. Tarkkaa lukua en tiedä koska en ole viitsinyt laskea, mutta tuona vuonna tuli muutettua kyllä liian monta kertaa. Purkki saatiin täyteen eli koulu niin sanotusti pulkkaan eli valmiiksi. Tällä kertaa pysyin paikoillani noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kutsu kävi taas. Vapaudenkatu oli tähänastitista kämpistä pienin jossei lasketa vaihtoaikaista lukaaliani, johon mahtui kyllä ihmeen helposti 8 likkaa lattialle kuorsaamaan.   


Kulunut kuukausi on tullut vietettyä Muurahaistiellä ilman varmaa tietoa tulevasta. Eli saas nähdä kuinka kauan sitä tällä kertaa pysyy paikoillaan. Sanonta "kolmas kerta todensanoo" ei ole ainakaan tämän asian kohdalla osunut oikeaan, mutta joskos tästä seuraava (tai sitä seuraava) olisi kirjallisesti mun oma. Ei pakosti se viimeinen, mutta oma kuitenkin.

The great thing in the world is not so much
where we stand, as in what direction we are moving.
- Oliver Wendell Holmes

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sano mitä ajattelet

Välillä on sellaisia tilanteita joissa sitä vaan on hiljaa ja kuuntelee muita. Tai ainakin on kuuntelevinaan ja nyökkäilee jos muistaa taikka jaksaa. Tai siis ainakin mulla on, tiedä sitten teistä muista. Ajatukset kun vaan sattuu olemaan jossain aivan muualla että keskittyminen nykyhetkeen herpaantuu. Tälläiset tilanteet ovat kuitenkin vain hetkellisiä, ohimeneviä laput-korvilla-momentteja. 

I think a lot, but I don't say much.
- Anne Frank

En ole koskaan tykännyt olla huomion keskipisteenä tai ollut muutenkaan kovin äänekäs tyyppi. Ja se vaatii multa edelleen tosi paljon, että alkaisin täysin tuntemattomassa seurassa vetämään jotain johtajan tms. roolia. Mitä tutummassa ja pienemmässä ryhmässä olen niin sitä parempi. Mutta samalla osaan olla myös sellainen henkilö ketä ottaa ohjat itselleen jos muiden hommista ei tule mitään. Belbinin tiimiroolitestin mukaan olen nimenomaan turhia aikailuja ja vetämättömyyttä karttava takoja eli shaper, joka turhautuu/hermostuu helposti jos asiat eivät etene sovitusti. En siis puhua pälpätä koko aikaa, vaan avaan suuni silloin kun minulla on jotakin painavaa sanottavaa ja kun haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Nämä seikat pätevät nyt paljolti menneisyyden opiskeluaikoihin, jolloin erilaisten ryhmätöiden tekeminen oli jatkuvaa pullaa. 

Be happy with what you have while working for what you want.
- Helen Keller

Kyseiset ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo pitkään ja viime vuoden puolella tekemäni "itsetutkistelutehtävien" tulokset pelkästään vahvistivat omaa itsetuntemustani. Ei siis ollut aivan turhaa rampata Helsingissä mentorointiohjelmassa harvasen viikko ja tulla kotiin vasta puolenyön jälkeen. Herääppä siinä sitten aamukahdeksalta silmät ristissä duuniin seuraavana päivänä. No myönnettäköön, että kesällä meni kyllä ihan muistakin syistä päivä jos toinenkin osittaisella laput-korvilla-ja-silmillä-moodilla.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisia testejä tai ihan vaikka seurapelejä, joissa tutustutaan henkilöihin hieman pintaa syvemmältä. Oppia voi uutta tai vanhaa missä paikassa tahansa. Omat luonteenpiirteeni vahvistuivat entisestään eräässä saunaillassa, jossa pohdittiin olenko minä kameleontti vai leijona. Sanottakoon vain sen, että kyllä ne on ne läheiset ihmiset jotka sut parhaiten tuntee.

Unfuckwithable:
(Adj.) When you're truly at peace and in touch
with yourself, and nothing anyone says or does bothers you,
and no negativity or drama can touch you.

Elämässä tulee vastaan hetkiä, joissa sun vaan tulee päästä irti omista rajoitteistasi päästäksesi eteenpäin. Opettele sanomaan ei, jos sulle ollaan tarjoamassa uutta tehtävää vaikka nurkkasi olisivatkin täyttyneet jo ajat sitten askareesta nimeltä tekemättömyys. Uskalla puhua muille omasta ahdistuksestani ja kaikista niistä muista asioista jotka ottavat kaaliin. Älä missään nimessä ryve ongelmissasi yksin, vaan nappaa se luuri, soita, tekstaa tai pistä muille viestiä. Kysy missä mennään, mikä boogie. Pärise, rähise tai tärise vaikka lenkkipolulla niin kuin minä. Usko pois, se helpottaa.

Moods can be contagious. Don't catch or spread a bad mood.
- Marilyn Suttle

tiistai 31. tammikuuta 2017

Oodi odottelulle

Ajankulkua voi vahdata monella tapaa. Useimmat kyttäävät alinomaan kellojaan ja laskevat minuutteja joko jonkun alkamiseen tai loppumiseen. 

Koska lempisarjastani mahtaa tulla taas uusia jaksoja? Mikä päivä sen ja sen projektin deadlinet olivatkaan? Odottelun kohteita on useita, mutta yksi yleisimmistä tapahtuu juuri silloin kuin sitä vähiten toivoisimme. Ja se on niistä ehkä kaikkein ärsyttävin ja arkisin (ja mikä tapahtuu silloin kuin meillä on aivan jumalaton kiire). Nimittäin se hetki kun joudumme jumiin jonoihin. Oli kyseessä sitten jono kassalle, narikkaan, pankkiin, sovituskoppiin tai hedelmävaa'alle. Jokainen meistä toki suhtautuu näihin tilanteisiin täysin eri tavoin, mutta kehtaan kyllä väittää etteivät ne ilahduta kuin murto-osaa porukasta.

Life was always a matter of waiting for the right moment to act.
- Paulo Coelho

Ihan kuin koko elämä olisi pyhitetty odottamiselle. Sille tosiasialle, että meillä on päällä jatkuva kiire. Alituinen tarve päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Tottahan se taitaa olla, mutta se johtuu puhtaasti omista valinnoistamme. Vuorokaudessa on rajallinen määrä aikaa, mutta silti haalimme itsellemme aina vaan lisää tekemistä. Ilmankos, että kaupankassalla alkaa patti paisua edellä olevan asiakkaan unohdettua punnita perunansa, jos parkkiaika on mennyt umpeen jo viisi minuuttia sitten. No joskos lähtisit ensi kerralla sinne kauppaan aikaisemmin tai laittaisit varmuuden vuoksi enemmän kolikkoja siihen parkkipaikan rahanimijään? 

What we do in life echoes in eternity.
- Maximus

Sanotaan, että ne ovat ne pienet asiat, pienet arkipäivän teot, joilla on merkitystä ja sen olen myös itsekin huomannut. Vaikka päivät kuluvatkin nopeasti tehtävien touhussa, niin on parempi höllätä välillä. Antaa itselleen enemmän aikaa johonkin muuhun, mutta niin ettei se aiheuta stressiä. Sillä se jos jokin on pahasta. Joten uskalla olla huoleti ja lopeta turha huolehtiminen. Asioilla on aina tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Odotit sitten uutta kuittinauhaa vaihtavaa kassatätiä, kädet täynnä olevaa tarjoilijaa, hitaalta tuntuvia liikennevaloja, hyviä uutisia soittavaa työnantajaa, sairauskierteen tai nukahtamisvaikeuksien loppumista. 

A ship is safe in harbor, but that's not what ships are for.
- William G.T. Shedd

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuonna 2016 koettua

Prepare yourself to the "new year, new me" (bullshit) prologue. Just kidding! I won't write you any of my promises 'cause there's a pretty high possibility that they (at least some of them) will be broken eventually. And what's the point anyway? I doubt that none of you couldn't care less about them. 

Don't wait around for other people to be happy for you.
Any happiness you get you've got to make yourself.
- Alice Walker

This is going to be a short wrap-up about the year 2016. Things that happened and some things that didn't. Nevertheless, I feel quite amazed about the things that I wrote down one year ago. At that time I was almost graduated and ready to face the world. After a well-earned holiday I got a job which lasted until the early days of autumn. Then came another period when I had plenty of time to figure things out. And most of all I had time to travel. A chance to fulfill my dreams. An opportunity to travel and explore the world. I opened my eyes for example to Rome, Prague, Copenhagen and London. But now I'm in the same situation. Looking for a job. Searching for new experiences. Seeking for a place to call home. Waiting for an adventure.

There are far better things ahead than any we leave behind.
- C.S. Lewis

But let's bring up some facts about the things that acctually happened. I had to say goodbye to my sharpness 'cause the dentist took away my wisdom teeth. Though it didn't hurt I still feel like the smartest person. And throughout the whole year I managed to make some interesting acquaintances (with pros and cons). I spend a lot of time with my dearest buddies and also met people from the past. Then I'm glad that I got a chance to see gigs from some of my favorite bands and artists. So much jumping, bouncing, moshing, and singing.

The best is yet to be.
- Robert Browning

Yet, in the end I didn't even have an Advent calendar but the Santa Claus still came with his gifts (hurray). I haven't have one for years so I'm kinda used to it already. Then I realized that I didn't even drink a single glass of glogg! You know the kind of mulled wine we Finns tend to drink during Christmas. Not like it's the end of the world or anything. I could have some of it right now if I really would like to. But I'll wait until next year.  

Imagination is the only weapon in the war against reality.
- Cheshire Cat