keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Breaking the habit

Tavat ja tottumukset. Seder och bruk. Habits, customs and traditions. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ihan kuin siinä laulussakin lauletaan, on maailmassa monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat. Mutta jos nyt kuitenkin ensin turvauduttaisiin englannin kieleen ja avattaisiin hieman noita käsitteitä eli sanojen merkitystä ennen kuin aloitetaan varsinainen asia.

Chains of habit are too light to be felt until they are too heavy to be broken.
- Warren Buffett

Kun puhutaan opituista tavoista käytetään englannin kielessä sanaa "habit". Eli kun jotain tiettyä asiaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, tulee sitä tapa. Kun taas jotain asiaa toistetaan sen vuoksi että niin on tehty jo iät ja ajat, käytetään sanaa "custom". Tämän toisenlaisen tavan, tottumuksen voisi sanoa olevan siis eräänlainen sosiaalinen sääntö (normi) kuinka toimia. Siitä päästäänkin perittyihin tapoihin ja perinteisiin, joilla on jonkinlainen erityinen merkitys tai käsitys. Sanaa "tradition" käytetään lisäksi puhuttaessa erilaisista uskomuksista (belief) eli uskoon taikka luuloon pohjautuvista käsityksistä. Ja mitä enemmän asiaa kaivaa niin esiin tulee myös niin sanotut käyttäytymissäännöt eli etiketti (manners). Koodisto, jonka olettamusten/odotusten mukaan ihmisten tulisi kussakin sosiaalisessa tilanteessa toimia ja käyttäytyä.

A deep meaning often lies in old customs.
- Johann Friedrich Von Schiller

Opittuja tapoja on aivan valtavasti ja osa niistä saattaa olla myös niin huomaamattomia ettet tiedosta niitä itse. Syvälle ajatuksiin, olemukseen tai ulkoiseen käyttäytymiseen juurtuneet tavat voivat olla niin hyviä kuin pahoja tai jollain tapaa noloja, vanhanaikaisia tai outoja. Osa niistä saattaa ärsyttää myös muita ympärilläsi olevia ihmisiä. Tai sitten sinua itseäsi alkaa ärsyttämään tilanteissa, joissa muut eivät tee asioita niin kuin sinulla on ollut tapana tehdä. Jos on esimerkiksi aina asunut itsekseen (kuten allekirjoittanut), niin onhan se täysin ymmärrettävää että silloin tietyt arkipäivän askareet tulee hoidettua tietyllä tapaa. Eikö vain? Ja että kämppäsi tavarat on justiinsa niin tiptop, että pienen pieni leivänmurunenkin aiheuttaa ahdistusta.

Tai sitten tämä eli kun koittaa se kaunis päivä kun saat kylääsi vieraan, joka läikyttää joka hemmetin kerta kaffet pitkin pöytiä ja kun tämä on tapahtunut riittävän monta kertaa, niin auta armias kun hemmetti repeää ja sinun on pakko laukoa sammakot suustasi. Eivät tohelot tahallaan eikä allekirjoittanut pahallaan, mutta mikä siinä on ettei nesteet pysy raameissaan. Ja te, jotka nyt itsenne tästä ehkä syystä tai toisesta tunnistitte, niin älkää ottako tästä itseenne, älkääkö huolestuko. Teitä on ihmeellisen monta eikä minun pieni maailmani ole vielä likaisiin pöytäliinoihin kaatunut. Perfektionisti en omasta mielestäni ole, mutta pikkutarkka kylläkin, joten härkästen teko kärpäsistä tapahtuu välillä turhankin helposti. Pahoittelut siitä!

Kaikkein kummallisinta tässä on kuitenkin se, että turhautuako jostain muutoksesta tai erilailla tehdystä asiasta vai ei, riippuu täysin siitä kenen seurassa se joku tapahtuu tai kuka sen jonkun tekee. Lieneekö syy yksinkertaisesti omassa fiiliksessä vai että joidenkin henkilöiden kanssa vain tuppaa olemaan napit vastakkain. Tarkoittaen, että jos molempien persoonaan kuuluu pilkun viilaaminen. Jossain tapauksissa vastakohdat saattavat siis täydentää toisiaan, mutta toisinaan kahdesta miinus -navasta ei kyllä plussaa saa tekemälläkään.

The opposite of anger isn't calmness, it's empathy.
- Mehmet Oz

Se, että tietyt tavat ovat tiedostamatta osa elämääsi, ei tarkoita etteikö niistä voisi päästä eroon. Siis jos jollain niillä ei-niin-hyviksi-luettavilla-tavoilla on kielteistä vaikutusta sinun tai läheistesi arkeen. Jos sinulla on tapana esimerkiksi näpytellä jatkuvasti puhelimellasi, niin kuvitteleppa tilanne jossa istuskelet kahvilassa ja päivittelet kuulumisia kaverisi kanssa long time no see -tyyliin. Mutta silti tämän katse ja keskittyminen ovat kämmenissä lämpiävässä luurissa. Rasittavaako eikö? Seurassa kun ollaan niin kohteliaisuus ja toisen osapuolen kunnioittaminen ennen kaikkea jookosta? Aika kuluu vaikket vahtaisikaan kelloa sekunnin välein. Eivätkä ne whatsappiin tulleet viestitkään katoa, joten relax buddy.

Arkemme sisältää myös läjäpäin tapoja, jotka ovat tulleet perinteiden mukana ja jotka on pyrittävä säilyttämään nimenomaan sen vuoksi että ne ovat perinteitä kaukaa menneisyydestä. Juhlapyhät ovat asia erikseen enkä nyt sano että niistä pitäisi luopua, mutta niiden tuoman stressin ja hiusten halkomisen välttäisi ilomielin varmasti aika monikin teistä. Sitten on arkipyhiä ja niitä ei-niin-juhlallisia-mutta-juhlittavia-pyhiä-kuitenkin. Kaikkihan lähtee silti siitä mitä juhlia ja pyhiä on tottunut/oppinut juhlimaan eli miten meidät on kasvatettu. Ja johon vaikuttaa tietysti myös uskonto ja kulttuuri, sillä eihän joulu tarkoita kaikille koristeltua kuusta, sinapilla kuorutettua sikaa tai jätesäkillistä lahjapaperia. Sad but true, mutta elämä on ja meidän on opittava elää sen kanssa.

Happiness doesn't depend on how much you have to enjoy,
but how much you enjoy what you have.
- Tom Wilson

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Muuttomaakari

Elämäni ensimmäiset 19 vuotta tuli punkattua lapsuudenkodissa eli siellä missä moni muukin. Juhanintie jäi taakseen kun kahden viikon varoitusajalla saatu opiskelupaikka (olin siis varasijalla) sijaitsi toisella paikkakunnalla. Lähtö koitti siis heti lukion jälkeen. Olihan se sinällään kasvunpaikka kun ei tunne entuudestaan ketään koulusta saati koko kaupungista. Oma porukkamme on tiivis ja syntyi melko nopeasti ja saan olla joka päivä kiitollinen siitä, että nämä naiset ovat osa elämääni. Päivittäiset tapaamiset ovat harventuneet, mutta onneksi on tuo paljon puhuttu some. Niin ja pilvipalvelut, josta kaivetuista vanhoista videoista saatiin aamunaurut taas tällekin päivälle.

Oma lapsuudenkoti tulee aina olemaan koti vaikkei siellä enää asuisikaan. Riippuu silti täysin asiayhteydestä, kutsuuko sitä kodiksi vai mainitseeko puheessaan menevänsä "porukoille". Niin tai näin, niin koti on kuulemma siellä missä sydän on.

Pahimmillaan olen mieltänyt minulla olevan kolme kotia, joissa vietän aikaa ja joihin olen tavaroita levitellyt. Tai ei siinä nyt mitään pahaa ollut, mutta kerran jos toisenkin olisi ollut tarvetta tavaralle/vaatteelle joka olikin toisaalla. Näistä siis kolmas oli osa yhtä silloista elämänvaihettani, pikemminkin majapaikka eikä varsinaisesti oma. Ja koska kaikki myös loppuu aikanaan (vaikkei sitä toivoisi) niin sitten koittaa muutto. Siihenastinen omaisuus tulee kerätä ja sulloa laatikkoon. Tilanteesta riippuen jätetään taakseen kaikki ne asiat jotka saattavat muistuttaa menneestä, tietäen ettei sinne suuntaan ole enää paluuta. Halusit tai et. Toivoit tai et. 

Säästöpankinkadun aikaiset kesät tuli vietettyä kotikaupungissa eli porukoilla. Oma kämppä oli lähellä koulua niin se tuli pidettyä läpi koko opiskelujen. Vaikka siellä tuli hengailtua myös kesällä niin oli se ihana fiilis palata sinne aina syksyllä. Eräs syksy oli kuitenkin erilainen, kunnon ota tai jätä -juttu. Edessä oli muutto Uppsalaan, mikä minun kohdallani tarkoitti sitä, että nyt otat ja lähdet tai jätät ja kadut. Tukea päätökseen tuli puolin ja toisin sieltä sun täältä, ennen lähtöä sekä joka päivä eri aikavyöhykkeellä ollessani.   

Kyseiseltä reissulta jäi useita satoja kuvia, muistoja, uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Kaiken tämän lisäksi tulen muistamaan Sernanders vägenin 500SEK arvoisella fillarilla poljetuista kilometreistä, corridoor partyistä ja joka ilta kello 22.00 kuulluista huudoista. Taisin minäkin niihin kyllä joskus osallistua.

Paluu Suomeen tarkoitti muutaman kuukauden yhteiseloa kämppiksen kanssa. Siihen aikaan ei ollut uniongelmia, sillä mieltä askarruttaneet asiat tuli kerrottua toiselle aina ennen nukkumaan menoa. Ensimmäinen asunto (oli se sitten vuokra tai omistus) tullaan muistamaan hamaan loppuun asti, ja niin tapahtunee myös omalla kohdalla. Kyseisestä vuokrakämpästä lähtiminen oli yllättävän kova paikka, koska olihan siellä tapahtunut yhtä sun toista muistamisen arvoista.  

Pitkän ajan jälkeen jäljellä oli vain yksi koti johon mennä. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä auki, joten helpointa oli palata porukoille ja miettiä jatkoa kaikessa rauhassa. Ei siinä kauaa ehtinyt pohtia kun omaisuus tuli pakata taas banaanibokseihin. Tällä kertaa paikallapysymiseni oli (taas) varsin epävarmaa, joten päädyin alivuokralaiseksi Varisselänkadulle. Suurin osa laatikoista jäi siis riesaksi vanhempien nurkkiin. Kuukaudet vierivät ja syksy teki tuloaan ja samalla myös silloisen asunnon varsinainen asukas. Kiireen vilkkaa oma asunto samalta paikkakunnalta ja kaikki tavarani renkaiden päälle. 

Elämä Tiilitehtaankadulla loppui ennen kuin kerkesi edes alkamaan eli alle kuukaudessa. Opinnot piti saada purkkiin ja se tapahtuisi sieltä mistä kaikki oli saanut alkunsa eli Porissa. Tarkkaa lukua en tiedä koska en ole viitsinyt laskea, mutta tuona vuonna tuli muutettua kyllä liian monta kertaa. Purkki saatiin täyteen eli koulu niin sanotusti pulkkaan eli valmiiksi. Tällä kertaa pysyin paikoillani noin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kutsu kävi taas. Vapaudenkatu oli tähänastitista kämpistä pienin jossei lasketa vaihtoaikaista lukaaliani, johon mahtui kyllä ihmeen helposti 8 likkaa lattialle kuorsaamaan.   


Kulunut kuukausi on tullut vietettyä Muurahaistiellä ilman varmaa tietoa tulevasta. Eli saas nähdä kuinka kauan sitä tällä kertaa pysyy paikoillaan. Sanonta "kolmas kerta todensanoo" ei ole ainakaan tämän asian kohdalla osunut oikeaan, mutta joskos tästä seuraava (tai sitä seuraava) olisi kirjallisesti mun oma. Ei pakosti se viimeinen, mutta oma kuitenkin.

The great thing in the world is not so much
where we stand, as in what direction we are moving.
- Oliver Wendell Holmes

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sano mitä ajattelet

Välillä on sellaisia tilanteita joissa sitä vaan on hiljaa ja kuuntelee muita. Tai ainakin on kuuntelevinaan ja nyökkäilee jos muistaa taikka jaksaa. Tai siis ainakin mulla on, tiedä sitten teistä muista. Ajatukset kun vaan sattuu olemaan jossain aivan muualla että keskittyminen nykyhetkeen herpaantuu. Tälläiset tilanteet ovat kuitenkin vain hetkellisiä, ohimeneviä laput-korvilla-momentteja. 

I think a lot, but I don't say much.
- Anne Frank

En ole koskaan tykännyt olla huomion keskipisteenä tai ollut muutenkaan kovin äänekäs tyyppi. Ja se vaatii multa edelleen tosi paljon, että alkaisin täysin tuntemattomassa seurassa vetämään jotain johtajan tms. roolia. Mitä tutummassa ja pienemmässä ryhmässä olen niin sitä parempi. Mutta samalla osaan olla myös sellainen henkilö ketä ottaa ohjat itselleen jos muiden hommista ei tule mitään. Belbinin tiimiroolitestin mukaan olen nimenomaan turhia aikailuja ja vetämättömyyttä karttava takoja eli shaper, joka turhautuu/hermostuu helposti jos asiat eivät etene sovitusti. En siis puhua pälpätä koko aikaa, vaan avaan suuni silloin kun minulla on jotakin painavaa sanottavaa ja kun haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Nämä seikat pätevät nyt paljolti menneisyyden opiskeluaikoihin, jolloin erilaisten ryhmätöiden tekeminen oli jatkuvaa pullaa. 

Be happy with what you have while working for what you want.
- Helen Keller

Kyseiset ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo pitkään ja viime vuoden puolella tekemäni "itsetutkistelutehtävien" tulokset pelkästään vahvistivat omaa itsetuntemustani. Ei siis ollut aivan turhaa rampata Helsingissä mentorointiohjelmassa harvasen viikko ja tulla kotiin vasta puolenyön jälkeen. Herääppä siinä sitten aamukahdeksalta silmät ristissä duuniin seuraavana päivänä. No myönnettäköön, että kesällä meni kyllä ihan muistakin syistä päivä jos toinenkin osittaisella laput-korvilla-ja-silmillä-moodilla.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisia testejä tai ihan vaikka seurapelejä, joissa tutustutaan henkilöihin hieman pintaa syvemmältä. Oppia voi uutta tai vanhaa missä paikassa tahansa. Omat luonteenpiirteeni vahvistuivat entisestään eräässä saunaillassa, jossa pohdittiin olenko minä kameleontti vai leijona. Sanottakoon vain sen, että kyllä ne on ne läheiset ihmiset jotka sut parhaiten tuntee.

Unfuckwithable:
(Adj.) When you're truly at peace and in touch
with yourself, and nothing anyone says or does bothers you,
and no negativity or drama can touch you.

Elämässä tulee vastaan hetkiä, joissa sun vaan tulee päästä irti omista rajoitteistasi päästäksesi eteenpäin. Opettele sanomaan ei, jos sulle ollaan tarjoamassa uutta tehtävää vaikka nurkkasi olisivatkin täyttyneet jo ajat sitten askareesta nimeltä tekemättömyys. Uskalla puhua muille omasta ahdistuksestani ja kaikista niistä muista asioista jotka ottavat kaaliin. Älä missään nimessä ryve ongelmissasi yksin, vaan nappaa se luuri, soita, tekstaa tai pistä muille viestiä. Kysy missä mennään, mikä boogie. Pärise, rähise tai tärise vaikka lenkkipolulla niin kuin minä. Usko pois, se helpottaa.

Moods can be contagious. Don't catch or spread a bad mood.
- Marilyn Suttle

tiistai 31. tammikuuta 2017

Oodi odottelulle

Ajankulkua voi vahdata monella tapaa. Useimmat kyttäävät alinomaan kellojaan ja laskevat minuutteja joko jonkun alkamiseen tai loppumiseen. 

Koska lempisarjastani mahtaa tulla taas uusia jaksoja? Mikä päivä sen ja sen projektin deadlinet olivatkaan? Odottelun kohteita on useita, mutta yksi yleisimmistä tapahtuu juuri silloin kuin sitä vähiten toivoisimme. Ja se on niistä ehkä kaikkein ärsyttävin ja arkisin (ja mikä tapahtuu silloin kuin meillä on aivan jumalaton kiire). Nimittäin se hetki kun joudumme jumiin jonoihin. Oli kyseessä sitten jono kassalle, narikkaan, pankkiin, sovituskoppiin tai hedelmävaa'alle. Jokainen meistä toki suhtautuu näihin tilanteisiin täysin eri tavoin, mutta kehtaan kyllä väittää etteivät ne ilahduta kuin murto-osaa porukasta.

Life was always a matter of waiting for the right moment to act.
- Paulo Coelho

Ihan kuin koko elämä olisi pyhitetty odottamiselle. Sille tosiasialle, että meillä on päällä jatkuva kiire. Alituinen tarve päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Tottahan se taitaa olla, mutta se johtuu puhtaasti omista valinnoistamme. Vuorokaudessa on rajallinen määrä aikaa, mutta silti haalimme itsellemme aina vaan lisää tekemistä. Ilmankos, että kaupankassalla alkaa patti paisua edellä olevan asiakkaan unohdettua punnita perunansa, jos parkkiaika on mennyt umpeen jo viisi minuuttia sitten. No joskos lähtisit ensi kerralla sinne kauppaan aikaisemmin tai laittaisit varmuuden vuoksi enemmän kolikkoja siihen parkkipaikan rahanimijään? 

What we do in life echoes in eternity.
- Maximus

Sanotaan, että ne ovat ne pienet asiat, pienet arkipäivän teot, joilla on merkitystä ja sen olen myös itsekin huomannut. Vaikka päivät kuluvatkin nopeasti tehtävien touhussa, niin on parempi höllätä välillä. Antaa itselleen enemmän aikaa johonkin muuhun, mutta niin ettei se aiheuta stressiä. Sillä se jos jokin on pahasta. Joten uskalla olla huoleti ja lopeta turha huolehtiminen. Asioilla on aina tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Odotit sitten uutta kuittinauhaa vaihtavaa kassatätiä, kädet täynnä olevaa tarjoilijaa, hitaalta tuntuvia liikennevaloja, hyviä uutisia soittavaa työnantajaa, sairauskierteen tai nukahtamisvaikeuksien loppumista. 

A ship is safe in harbor, but that's not what ships are for.
- William G.T. Shedd

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuonna 2016 koettua

Prepare yourself to the "new year, new me" (bullshit) prologue. Just kidding! I won't write you any of my promises 'cause there's a pretty high possibility that they (at least some of them) will be broken eventually. And what's the point anyway? I doubt that none of you couldn't care less about them. 

Don't wait around for other people to be happy for you.
Any happiness you get you've got to make yourself.
- Alice Walker

This is going to be a short wrap-up about the year 2016. Things that happened and some things that didn't. Nevertheless, I feel quite amazed about the things that I wrote down one year ago. At that time I was almost graduated and ready to face the world. After a well-earned holiday I got a job which lasted until the early days of autumn. Then came another period when I had plenty of time to figure things out. And most of all I had time to travel. A chance to fulfill my dreams. An opportunity to travel and explore the world. I opened my eyes for example to Rome, Prague, Copenhagen and London. But now I'm in the same situation. Looking for a job. Searching for new experiences. Seeking for a place to call home. Waiting for an adventure.

There are far better things ahead than any we leave behind.
- C.S. Lewis

But let's bring up some facts about the things that acctually happened. I had to say goodbye to my sharpness 'cause the dentist took away my wisdom teeth. Though it didn't hurt I still feel like the smartest person. And throughout the whole year I managed to make some interesting acquaintances (with pros and cons). I spend a lot of time with my dearest buddies and also met people from the past. Then I'm glad that I got a chance to see gigs from some of my favorite bands and artists. So much jumping, bouncing, moshing, and singing.

The best is yet to be.
- Robert Browning

Yet, in the end I didn't even have an Advent calendar but the Santa Claus still came with his gifts (hurray). I haven't have one for years so I'm kinda used to it already. Then I realized that I didn't even drink a single glass of glogg! You know the kind of mulled wine we Finns tend to drink during Christmas. Not like it's the end of the world or anything. I could have some of it right now if I really would like to. But I'll wait until next year.  

Imagination is the only weapon in the war against reality.
- Cheshire Cat