sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuonna 2017 koettua

Tänä vuonna kerkesi tapahtua taas yhtä sun toista. Heti vuoden vaihteen jälkeen jännitettiin uutisia työrintamalta ja lopputuloshan oli, että paluu Vaasaan olisi edessä. Täällä sitä nyt ollaan ja muutama vuosi vielä tulevaisuudessakin, sillä ensi vuonna astelen duunipaikalle vakituisen työntekijän saappaissa. Tai tarkemmin ottaen sellaisissa vanhan muorin sisätyökengissä eli sandaaleissa. Väliäkö sillä, koska ne kun vain sattuvat olemaan heti villasukkien jälkeen ne kaikkein mukavimmat töppöset.

Pleasure in the job puts perfection in the work.
- Aristotle


Entuudestaan tuttuun työhön ja työyhteisöön palaaminen oli helppoa kun ei tarvinnut kuin saapua paikalle ja alkaa takoa rautaa. Sama päti myös treeneihin palaamisen kanssa, koska Vaasassa minua odotti tuttu porukka koutseineen. Loppuvuosi tulikin pyhitettyä suurimmaksi osaksi tälle rakkaalle harrastukselleni, johon olin päättänyt keskittyä täysillä. Pari kuukautta siinä taisi mennä vähän niin kuin laput silmillä, mutta sekin kyllä palkittiin loppujen lopuksi kun allekirjoittaneen potkunyrkkeilijän käsi nostettiin koholle nimipäivänsä kunniaksi. Sen jälkeen meni muutama päivä pää pilvissä kun sitä tuli kuljettua suupielet niin leveänä, että Naantalin aurinkoakin kävi kateeksi! Tiedoksenne, että olen kuitenkin jo nyt palannut takaisin maanpinnalle.

To be a great champion you must believe you're the best.
If you're not, pretend you are.
- Muhammad Ali

Olemattoman Suomen kesän aikana kertynyttä pisamasatoa käytiin vahvistelemassa Espanjan auringon alla. Ensimmäinen ulkomaan lomamatka mamman kanssa sujui hyvin, joten eiköhän sitä voisi joskus toistekin lähteä. Jos vaikka sitten onnistuttaisi hengailla ilman nälästä johtuvia kiukunpuuskauksia tai muita vastoinkäymisiä. 


Huomattavasti vähemmillä tunnepurkauksilla päästiin Levin reissulla. Oli aika huisia päästä viettämään vielä tässä iässä kunnon laatuaikaa akselilla sisko ja sen veli. Varsinkin kun muistaa hyvin sen kuinka hän vei minua silloin pienempänä nassikkana aina uimaan ja sinne sun tänne. Nähtäväksi jää toteutuuko sama reissu myös kesänä vai lähdemmekö jonnekin muualle fillaroimaan. Nyt kun on kerran itselläkin astetta parempi ja erilaisempi (aka the best) pyörä, jolla tarpoa tuntureilla. Ja on se myös pari kiloa kevyempikin, niin saatan jaksaa kantaa sitä tunnin tai kaksi pidempään. Ei siis mitenkään sillä ettenkö pystyisi sitä ajamaan kivikkoisessa maastossa suoraan ylämäkeen middle of nowhere.


Kuten jokaisesta aiemmasta menneestä vuodesta, riittäisi tästäkin kirjoitettavaa vaikka kuinka. Taasen muutama uusi tuttavuus, paljon menoa ja meininkiä ja tärkeimpien ihmisten kanssa hengailua. Tulkoon tulevasta vuodesta yhtä hyvä kuin tästäkin ja ehkä jopa ripauksen parempi!

We must let go of the life we have planned,
so as to accept the one that is waiting for us.
- Joseph Campbell

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Rakkaudesta ruokaan

Now that I've already mentioned diets we can switch the whole focus to food. And have a look some pictures from what I've actually eaten in my bygone trips.

Street food @ Portobello Road, London

After the fight it has been a bit difficult to return back to my "normal" eating habits and routines. Although I can finally eat what I want to, I still don't want to overeat. And for me, that's the problem. So, now I only need to find the right balance between training and nourishment. A good balance without any extra worries about weight loss (nor weight gain) or measured dinner portions.

Coffee break @ Évora


Paleo bread and dish from the local market place @ Copenhagen



Coffee, arepas and fruits @ Barcelona


For me food is more than nutritions. It's a pleasure, a source of energy, a passion and once in a while even a way to reward myself with something luxurious.

Ice-Cream @ Rome

On the other hand, eating is an activity of daily living. But there's still enormous amount of people around the globe who doesn't have enough food to feed themselves nor the members of their families. And us living up here in the North are so lucky to have plenty of food to consume.

Lunch @ Montserrat

But this isn't something what is constantly on our minds 'cause we have taken it for granted. When we're feeling hungry we just walk in to our kitchens and stuff our greedy little mouths with whatever we may find. And afterwards we're having bad consciense 'cause we ate way too much. But if we don't eat we'll turn grumpy and then it's a serious business for everyone around us. Therefore it's more than important to have some little snacks in our pockets and handbags.

Fruity bar @ London

Another beer and food @ Prague

Pork Chop @ London

Tapas @ Barcelona

Raclette dish @ Prague

Something traditional @ Prague

So, to keep our blood sugar levels up, all we need to do is eat. It may sound simple, but have you tried it overseas? Do you how does it feel like when you're in a unkown town and you're starving? Do you know where to find the right kind of food to fit your diet? And what would you do if you can't find any? How will you cope with yourself? What's your way to survive?

Baby Squids @ Barcelona

Tell me what you eat, and I will tell you who you are.
- Jean Anthelme Brillat-Savarin

maanantai 27. marraskuuta 2017

Rakkaudesta lajiin

Vielä virtaa. Valitettavasti nyt ei ole kyse tuosta brittiläisestä klassikkosarjasta, jossa kohellettiin Yorkshiren kylän liepeillä, vaan jostain aivan muusta. Nimittäin nyt aion kertoa siitä, miltä tuntuu valmistautua ihka ensimmäiseen matsiin ja mitä kaikkea tässä on nyt viime viikkojen aikana tullut tehtyä. Ja nimenomaan lyhyen mittakaavan mukaan ilman mitään päiväkohtaisia tuntemuksia tai muuta sellaista. Ihan kuin tässä jännityksen lomassa olisi meinaan johonkin päiväkirjaan muka kerennyt raapustamaan! Lopussa vähän myös siitä miten tämä kaikki oikein sai alkunsa.

Kropassa tuntuu virtaavan energiaa vieläkin vaikka matsi oli jo kuluneena lauantaina. Ja vaikka tuota kyseistä päivää oltiin odoteltu monta viikkoa, niin kyllä se meni ohi vielä nopeampaa. Heti aamulla saatiin huokaista helpotuksesta kun puntarin lukemat näyttivät reippaasti alle ilmoitetun kisapainon. Sieltä sitten kiireen vilkkaa aamupalalle tankkaamaan tankki täyteen varsinaista koitosta varten. Eniten aiheutti stressiä nimenomaan tuo painon tarkkailu, mutta äkkiäkö kroppakin siihen tottui kun joutui useampana päivänä syömään normaalia niukemmin. Eli ei se vatsa nyt ihan mitään järjettömiä huudellut vaikka sinne laitetut safkat olivatkin välillä melko tarkkaan punnitut. Piti vain muistaa syödä mahdollisimman ravinteikasta ja monipuolista ruokaa, niin että jaksoi kuitenkin treenata hyvissä voimin.

Anything that gets your blood racing is probably worth doing.
- Hunter S. Thompson

Ennen kisoja treeneihin lisättiin lähinnä lisää ottelun omaista harjoittelua eli sparreja. Muutama viikko meni aikalailla laput silmillä kun olin niin keskittynyt treeneihin ja jättänyt viikonloputkin vapaiksi kaikista menemisistä. Ja minulle se ainakin toimi, sillä silmissä kiilsi viikkojen ajan vain yksi ja ainut asia, johon olin päättänyt keskittyä tasan sataprosenttisesti. Minä menen ottelemaan ja sitä varten täytyy treenata, piste. Minä asennoidun siihen kuin tavallisiin sparreihin, jotta en jännitä turhia, piste. Minä nousen kehään ja peittoan kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet, piste. Minä menen ja voitan, piste.

Joka päivä ei tietenkään voinut vetää sata lasissa vaan piti muistaa antaa kropan levätä siinä missä mielenkin, sillä henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeässä osassa kuin henkilön oma fyysinen kunto. Pitää käsitellä nälän tunnetta, väsymystä, väsymyksestä ja nälästä johtuvaa ärtymyksen tunnetta sekä siitä kaikkein suurimmasta tekijästä eli jännityksestä aiheutuvia tunnetiloja. Ja mitä lähemmäs kisoja mennään, niin sitä enemmän kyseiset tunteet tuppaavat kasaantua ja nousemaan pintaan. Nuo tuntemukset kannattaa todella käsitellä niin, että osaa sitten tilanteen tullen valmistautua siihen mitä tuleman pitää ns. niin hyvässä kuin pahassa. Mikä kaikki voi mennä vikaan ja miltä se tuntuu? Entä miten selviän siitä tai miten siltä voitaisiin välttyä eli mitä minun tulisi tehdä toisin? Onko jotain mihin minä en voi vaikuttaa?

As soon as the fear approaches near, attack and destroy it.
- Chanakya

Kevyen tankkauksen jälkeen ehdittiin ottaa hetki lepoa, jonka jälkeen suunnattiin takaisin kisapaikalle Helsingin GB Gymille. Ei siinä kovin kauaa ehtinyt ympärilleen vilkuilla kun piti alkaa laittaa kamoja niskaan ja alkaa lämmittelemään. Muutama minuutti myöhemmin noustiin kehään ja se oli menoa se. Kaikki kolme erää menivät minusta todella nopeasti eikä niiden aikana ehtinyt mitään turhia edes ajatella kun kaikki olikin jo ohi ja käteni nostettiin ylös voittajan merkiksi. Siinä vasta tulikin tunnetta flikalle käsiteltäväksi, koska tuosta kyseisestä suorituksesta tulleet kiksit olivat aikamoiset. Ja ovat sitä edelleen, että meinasi ihan tämän päivän treenitkin mennä turhan hätiköidysti. Nyt pitää vaan palautua normaaliin arkeen treeneineen ja ruokineen. Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mihin seuraavaksi ajautuu tämän mukaansatemmaneen lajin kanssa.

Liikkuminen ja harrastukset ovat siis olleet osa elämääni aina tähän päivään asti. Pikkulikkana otin mallia vanhemmasta isoveljestä kun aloitin pelaamaan jalkapalloa. Tarkkaa aikaa en muista, mutta taisi siinä pallon perässä juosten kulua ainakin semmoiset 7 vuotta. Sitten tuli liian monta selvittämätöntä mutkaa matkaan teini-ikään varttuville nuorille, että jouduttiin laittamaan pillit pussiin lopullisesti. Monet jatkoivat pelaamista toisaalla, mutta meikäläinen ei osannut tuohon aikaan asennoitua seuravaihdoksen mukana tulevaan uuteen valmentajaan, joten jätin kikkailuni siihen. Vaikka pelasin harrastetasolla muutaman vuoden ajan, niin kyllä se silti edelleen pistää aina välillä kaduttamaan etten jatkanut pelaamista silloin muiden ikätovereineni kanssa. Ties missä sitä olisi nyt, mutta se on jo menneisyyttä se. Eikä mikään muuten vieläkään voita sitä fiilistä, kun laitat pitkästä aikaa nappulakengät jalkaan ja vedät muutamat kunnon ylämummot niin että verkko heiluu.

Opiskelijavaihdosta palattua otin mallia vuorostaan nuoremmasta isoveljestä, jonka kautta uskaltauduin potkunyrkkeilyn peruskurssille. Ja tällä tiellä sitä ollaan edelleen vajaat 3 vuotta myöhemmin. Enkä voi muuta kuin todeta, että onneksi lähdin kokeilemaan jotain aivan uutta, koska sitä kautta löysin itselleni uuden rakkaan urheilulajin. Harrastuksen joka on tällä hetkellä selkeänä ykkösenä, jonka olen laittanut useasti monen muun asian edelle ja joka vie mennessään viikosta toiseen. Uusien asioiden oppiminen ja niissä onnistuminen ovat niitä juttuja, joiden takia tulee mentyä salille kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päällä treenien kautta tulleet kaverit, joilta saama tuki ja kannustus olivat arvossaan myös kisojen kynnyksellä. Eli tällaista ei-niin-lyhyttä kerrontaa tällä kertaa, mutta kun ihmisellä on jokin intohimo niin sen ehdoilla mennään.

A man will fight harder for his interest than for his rights.
- Napoleon Bonaparte

lauantai 4. marraskuuta 2017

Barcelona 2/2

If you're considering travelling around Europe, remember to do it on off-season. It's undoubtedly the best time of the year to do so. Actually it may be the one and only way to do so. It will ensure that there's fewer tourists than usual so that you'll be able to meet up with the locals and to get to know all their daily rituals. You don't need to stand in queues either just to see some famous sight. Or wait for hours to get to enter one remarkable building only to see something magnificent and breathtaking.

   
Faith consists in believing when it is beyond the power of reason to believe.
- Voltaire 

Off-season travelling has so many advantages but I'm not going to list them. The only thing I still can say about it that you've to experience it yourself. And once you've done that you can't do anything else except continue doing so. The same thing applies even to solo travelling which is my personal favorite. Each of us needs a little excitement to our lives and that because it's totally worth it.  


By losing your goal, you have lost your way.
- Khalil Gibran


During our stay in BCN I wanted to show some the most popular sights to my mother even though I'd already saw a few of them a couple years earlier. At that time I was visiting the city with a dear friend of mine. Nevertheless in this trip we did a lot of things and saw some pretty cool places. We climbed at the top of Tibidabo with this old funicular and got to see the best views over the whole city from the tower of the basilica.



Another great views where from Montserrat which is also known as the symbol of Catalonia. But first we needed to catch up a little different kind of ride to get there. And because I'm afraid of heights the minutes in that yellow cable car felt like hours for me (though I was constantly counting my toes).  
   
   

One unexpected moment was when we're walking up and down around Montjuïc and found this one outdoor bar (called La Caseta del Migdia) at the top of the park. We didn't know its existence beforehand but after two hours scrambling it tasted so damn good to drink Coca-Colas up there.  


Everything you can imagine is real.
- Pablo Picasso

maanantai 30. lokakuuta 2017

Barcelona 1/2

Life is a trickly little thing. It can suprise you whenever it's in the mood for it. And when the plans you once made do change you just have to live with them. For example when I was booking my flights to Barcelona I had completely different plans for my upcoming trip. I can't even remember  the exact date when I did that but at the time I was going visit few of my friends. But when the day finally came I found my dear mother next to me. It was our first trip together to abroad and besides all the odds we manage to get through it pretty well. At least most of the time. 


Earlier when I have been travelling solo it has been so liberating 'cause I had been able to do whatever I wanted to. And whenever I wanted to. But this time I needed to listen to someone else's wishes too and kinda take care of all the rest. It felt a bit stressing at first but now I know that it's certainly something I have to work with in the future. Otherwise no-one don't want to take me as their travel companion. And even if a picture is worth a thousand words, it's the story behind all of them that tells the real truth.


Never go on trips with anyone you do not love.
- Ernest Hemingway

But at the end our trip went smoothly and we both agreed that 10 days in one city was enough. We had plenty of time to wander around and visit every place we had planned. The weather was perfect 'cause it didn't rain at all although October should be the rainiest month of the year. We even went to the beach for a couple of times just to relax for a while. And every time we did that we chose this one beach a bit further along the shore far away Barceloneta which is right next to the city center (aka full of tourists).


I don't know where I'm going, but I'm on my way.
- Carl Sagan


To travel is to take a journey into yourself.
- Danny Kaye

Those who have been following the news lately may know that at the moment there's alot going on in Catalonia. You may also remember that we were there just days after it all began. So, right after the first referendum. But besides the fact that folks were extremely emotional we didn't face any problems whatsoever. It means so much for the locals that it's completely normal that it has caused riots and all kind of demostrations around BCN and its surroundings. Most of the people had also stated their stand by putting flags outside of their homes.


But at least from now on I'm going to make sure that there isn't any significant political events ongoing in the city (or country) where I'm aiming next. And yes I'm already planning my future adventures.

You can, you should, and if you're brave enough to start you will.
- Stephen King

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Äs niin kuin Suomi100, salmiakki, sade ja sitä rataa. Se on syssy ny ja sen kyllä huomaa. Meinaan jos vaan liikkuu ulkosalla ja tarkkailee ympäristöään. Lähestulkoon kaikki lehdet ovat jo vaihtaneet väriään ja pudonneet maahan mätänemään. Ja kun matkaa töihin aamuvarhaisella niin saa nauttia rapean raikkaasta ilmasta ja ihastella nousevaa aurinkoa. Niin ja tavallista useammin myös suht tuulettomasta kelistä!


Toisille tämä kuluva vuodenaika on sitä kaikkein apaattista aikaa kun mikää ei vaan yksinkertaisesti nappaa. Onhan se paljon kiinni fiiliksestä ja siitä, miten kullakin menee elämän eri osa-alueilla niin kuin omasta mielestään. Tämä vuosi on ollut itselleni hyvä vuosi (ainakin tähän asti) joten en koe olevani vielä niin moksiskaan (ainakaan vielä) luonnonvalon vähyydestä. Ja kun tässä tämän kuun alussa sataa tihutti suoraan esteristä, niin olin vallan muissa maisemissa enkä siksi ole vielä riittävän kyrsiintynyt noihin sateisiinkaan.

You pray for the rain, you gotta deal with the mud too. That's a part of it.
- Denzel Washington

Parin viikon loma tuntui ikuisuudelta, joten ompahan ainakin akut ladattuna loppuvuoden kujeita varten. Ja lisävirta on kyllä ollut tarpeen sillä viime viikollakin tuli oltua maastopyöräilemässä sellaiset kevyet seitsemän tuntia.


Matkaa taisi noiden tuntien aikana kertyä reilut 50 kilometriä, mutta eikö se jotenkin niin mene että "ei se määrä, vaan se laatu". Tai tiedä nyt sitten kuinka tuo sopii tähän asiayhteyteen, mutta kun mennään vaikeassa maastossa (eli vähänkään normaalien neulaspolkujen ulkopuolella) niin vauhti on sen verran hidas ettei matkaa kerry tuosta noin vaan kymppi kaupalla. Tai ei ainakaan minulla. Toista se on sitten noilla kaikkein haastavampien reittien hurjapäillä, jotka menevät läpi harmaan kiven vaikka silmät sidoittuina. Tai siltä se vaikuttaa kun vierestä (tai siis takaa) katsoo näillä silmillä ja toteaa itselleen etteihän noista kivistä pääse millään!

Hobbies are for wimps who don't have the guts to follow their passion.
- Valerie Thomas

Tuossa eilisellä naisten maastolenkilläkin tuli koettua niin monta onnistumista etten tahtonut pysyä laskuissa mukana. Jatkuvasti tuli eteen sellainen pätkä johon mentäessä vain ajatteli, että mitäköhän tästäkin nyt tulee, mutta hetkeä myöhemmin fiilis oli jotakuinkin, että jes-vau-jippijajee! Niin kepeästi ja vaivatta tuli mentyä monesta sellaisesta kohtaa josta ei kuvitellutkaan pääsevänsä ilman ähinöitä ylitse. Mutta niin se vain tuppaa olemaan, että mitä enemmän ajaa, niin sitä enemmän myös oppii. Ja mitä enemmän oppii, niin sitä enemmän sitä alkaa haluamaan lisää.


Lauantain lenkki oli puolestaan äijävaltaisempi, ja vedettiin astetta teknisemmässä maastossa mitä eilinen. Björköbyssä ajettu reitti oli kaikenkaikkiaan vallan mainio, lukuunottamatta muutamaa hassua kohtaa joissa meinasi usko seuraavasta päivästä loppua. Ei niinkään ne kivikot eikä kohdat joissa mukamas meni jonkilainen polku vaan ne pitkät maantien pätkät, joita joskus on kuullut siirtymiksi sanottavan. Tavallisestihan on onni päästä aina välillä polulta tasamaalle hengähtämään, mutta tässä tapauksessa ajamamme soratiet olivat jotain aivan muuta. Ne jotka ovat joskus fätillä ajaneet, niin tietävät mistä puhun. Rengaspaineiden kun on oltava sellaiset, ettei pomppaa yhdessä menopelin kanssa puiden latvoihin jokaisen juuren ja kiven kohdalla. Oikeanlaiset säädöt ovat kuitenkin parhaaksi niin pyörälle kuin ajajallekin vaikka tämä sitten joutuisi vetämään siirtymillä reisilihaksensa maitohapoille.

Go as far you can see, when you get there, you'll be able to see further.
- Thomas Carlyle

Kierrettiin vajaan 30 kilometrin mittainen reitti ja koska vesikään ei ollut kauhean korkealla niin voitiin ajaa välillä ihan rannassakin meneviä osuuksia. Käytiin kirjoittamassa Finnhamnin kalasaunan vieraskirjaan puumerkit ja jatkettiin patsastelemaan maisemia Svedjehamnin Saltkarenin huipulle. Sieltä sitten viimeisillä voimilla takaisin lähköpisteeseen ja loppuillaksi istumaan saunaan palauttelemaan kroppaa seuraavan päivän ajoja varten.


Varsinainen kipinä maastopyöräilyyn tuli vanhemmalta isoveljeltä parisen vuotta sitten ja sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Nälkä on niin sanotusti kasvanut syödessä ja nyt kun vielä saisi pyöränsä tuolta maailmalta omaan huomaan, niin olisin onneissani. Siihen asti mennään kuitenkin lainapelillä, joka on sekin alkanut tuntumaan aika näppärältä yksilöltä.


Ja osallistuakseni tämän vuotiseen Tour de Poriin oli sinnekin lainattava erilainen peli testiin. Lenkkiryhmämme pärjäsi siellä ihan hyvin kaikesta kuravellistä ja sateesta huolimatta. Ja kyllä Poristakin vaan löytyy edelleen sellaisia paikkoja joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä.

It is not the mountain we conquer, but ourselves. 
- Sir Edmund Hilary

maanantai 11. syyskuuta 2017

Eräs syyskuinen iltapäivä

Vai oliko se sittenkin vielä päivää, kello 14 ja 17 välinen aika? No eipäs noilla pienillä yksityiskohdilla nyt niin väliä. Kyseessä oli kuitenkin viikon päivistä se kaikkein pyhin eli sunnuntai. Joillekin teistä se saattaa olla ehkä jonkinlainen lepopäivä, mutta ei allekirjoittaneelle. Tuona päivänä ollaan joko reissussa, kipittämässä pitkää juoksulenkkiä tai muissa aktiviteeteissa. Harvemmin sitä tulee siis vain pysyteltyä sisätiloissa tohvelit jalassa tai tehden ihan vain jotain pientä ja kevyttä arkiaskaretta. Ne sohvan pohjalla nenä kirjassa -hetket ovat sitten sitä harvinaista herkkua ja ansaittuja taukoja.

Rest and be thankful.
- William Wadsworth

Hetki ennen h-hetkeä sitä ajattelee, että mihin tuli edellisenä päivänä luvattua. Ulkona sataa vettä ja lujaa eikä loppua näy, eikä näkynyt yli tuntia myöhempääkään. Oltiin lähdössä maastopyöräilemään ja nauttimaan (kaato)sateen raikkaasta ulkoilmasta. Eli mikäs siis sen parempi viettää vapaa-aikaansa. Ihminenkään kun ei ole sokerista kunhan vain pukee ylleen oikeanlaiset varusteet.

Meikäläinen oli nyt ensimmäistä kertaa tutustumassa paikallisiin reittihin ja ylipäänsä koko porukkaan (osaan siitä) ketä täällä näissä piireissä pyörii. Suurimman osan ajasta olin kyllä ihan kartalla, että missä päin Vaasaa milloinkin oltiin, mutta yksin ei noille poluille ole vielä mitään asiaa. Ainakaan siis ilman kunnon kartta-aineistoa tai GPS-paikanninta. Muutenhan sitä saattaa mennä harhaan ja joutua sohimaan edestakaisin tunnin tai kaksi. Tai voihan niin käydä myös tutuissa maisemissa.. kokemusta meinaan on.

A true sportman is a hunter lost in the woods and out of ammo.
- Robert Brault

Lähi kuukausina ei ole tosiaan kovin paljoa tullut pyöräiltyä, mutta siihen on tulossa muutos. Nimittäin heti kuin uusi pyöräni vain saapuu niin eikun mars metsään! Tämänkertainen lenkki mentiin vuokrapelillä, jonka sain alleni pilkkahintaan yhteislenkkimme ajaksi. Ja koska joudun odottamaan omaa aarrettani vielä muutaman viikon, niin ainakin kerran tulee varmasti mentyä vuokravehkeellä liikenteeseen. Kaikki Vaasan ja sen lähiseutujen reitit ovat täkäläiselle Meri-Porin kangasmetsien kulkijalle vielä sen verran uusia, että ihmeteltävää riittää vielä pitkään. Sunnuntai-illallakin oli päällimmäisenä mielessä vain ajatus, että miksi en ollut liittynyt näihin piireihin jo aiemmin. Joka paikkaan tai harrastukseen ei kuitenkaan näillä rahkeilla repeä, mutta kun välillä muuttaa aikataulujaan niin saa kummasti uutta virtaa sinne sun tänne.

A hobby a day keeps the doldrums away.
- Phyllis McGinley

torstai 31. elokuuta 2017

Eräs elokuinen iltapäivä

Yhtenä päivänä sitä ja toisena tätä. Yksi erityinen kerta on kuitenkin jäänyt mieleeni, ja silloin oli vielä maanantai! Sitä oltiin töissä normaaliin tapaan rennon viikonlopun jälkeen ja laskettiin päiviä tulevaan lauantaihin. Ai miksikö? No silloin menen repäisemään puolimaratonin. Tällä kertaa tosin ilman sen suurempia toiveita aikaennätyksestä. Ai miksikö? No eipä ole tullut tämän vuoden puolella kovin hartaasti harrastettua tuota lenkkipoluilla kipittelyä. Ai miksikö? No kun focus on ollut aivan toisessa lajissa. Ai miksikö? No syy siihen selviää ehkä loppuvuodesta.

Small efforts sustained over time can produce significant results.
- Elder Durrant

Ja nyt takaisin siihen maanantaihin. Polkaisin keltaisen luottokiiturini (iskän mieleisekseni maalaama mummis) töiden jälkeen paikalliseen fillariliikkeeseen. Olin saanut kuulla, että siellä olisi samanmerkkinen menopeli, jonka olin ajatellut ostaa edesmenneen tilalle. Tarkoittaen siis että kamutin (selkokielellä myin) vanhan maastopyöräni (veljeni huostasta hankitun) eteenpäin eräänä toisena iltapäivänä. Olin päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen koska haluan ostaa uuden. Ja koska meikäläinen ei ole pituudella pilattu, niin tuon uuden pyörän rungon koko on aiheuttanut pientä päänvaivaa. Niin ja kun eri merkkisten pyörien rungotkin ovat ymmärrettävästi erilaisia. On paljon mittoja ja lukuja vertailtavana. On reachii, seat tubee (ST), top tubee (TT) ja vähän ticoticoo, no ei sentäs. Mutta lyhykäisyydessään pyörien geometrialla on siis väliä eivätkä ne ole tuulesta temmatut hintalaadultaan hyvien pyörien kohdalla. Näin totesivat Polkupojissa.

I think the thing to do is to enjoy the ride while you're on it.
- Johnny Depp

Anyhow, anyway, pääsin kokeilemaan toista saman runkokoon pyörää kuin aiemmin. Puhuttaessa nyt viime päivien aikana tehdyistä koeajoista kahden tyystin eri merkin välillä. Kyseiset yksilöt vaikuttivat suht samankokoisilta, mutta todellinen ero paljastui vasta geometriataulukoita vertailtaessa. Erot eivät ollut suurin eikä sitä tosiaan edes huomannut satulan päältä. Lyhyen koeajon ja kahden erittäin mukavan asiantuntijan kanssa käydyn pitkän keskustelun (ohi aiheen ja niin päin pois) jälkeen olin päättänyt minulle mielestäni parhaiten sopivan rungon (versus ketteryys/näppäryys) koon. Niin ja sen että nyt se tapahtuu, meikä ostaa itselleen ihkauuden fillarin. Tai siis että meikä tekee tilauksen netistä, koska haluamaani mallia ei ole saatavilla täältäpäin.

Tällä tekstillä yritän siis kertoa, että kun päättää tehdä jotain ykskaks eli ilman päivien suunnittelua, niin arki voi yllättää. Oli sitten maanantai tai joku muu yksi monista ihanista viikonpäivistämme. Mitään maailmaa mullistaa ei tapahtunut paitsi kun että minulle tuli tuosta vajaan kahden tunnin visiitistä aivan uskomattoman tyytyväinen fiilis! Tuli siis jälleen kerran todettua, että uusien samanhenkisten ihmisten tapaamisesta tulee ihan älyttömän hyvälle tuulelle. Onnea on saada keskustella sellaisten ihmisten kanssa joita kiinnostaa ja ennenkaikkea jotka ymmärtävät mistä puhutaan. Oli se sitten ohi aiheen tai ei.

Learn from yesterday, live for today, look to tomorrow, rest this afternoon.
- Charles M. Schulz

tiistai 22. elokuuta 2017

A day to remember

Miksi kaikki hyvät ideat tulevat mieleen aina silloin kun et ole kirjoitusvälineiden (siis läppärin) äärellä. Paperi ja kynähän nyt ovat menneen ajan juttuja enkä itse henkilökohtaisesti koe, että aivopieruina mieleen tupsahtaneita romaaneja olisi kovin helppo alkaa kirjoittaa ylös kännykän muistioon. 

Eli rattaat alkavat pyöriä usein kävelylenkillä köpötellessä tai juuri sänkyyn mennessä kun olet asettunut mukavasti peiton alle. Tänään kävin ensimmäisen mukaisesti. Olin lenkillä kun tajusin, että jotain pitäisi tänne kirjoitella, joten eikun hajanaisia palasia kokoamaan.

I'll never forget you, you'll always be by my side.
- Zara Larsson

Monet ovat varmasti huomanneet kuinka suuri vaikutus musiikilla on elämässämme? Ei tarvitse kuin kuulla oikea biisi kun tunteet ne nousevat pintaan ja muistot vyöryvät mieleen. Joissain tapauksissa myös pala kurkkuun. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, mutta välillä tuollaiset tiukassa-johonkin-hetkeen-sidoksissa-olevat soundit ja lyriikat ovat liikaa. Sitä kun muistaa niin paljon kaikenlaista. Hetkiä joissa on koettu onnistumisia, pettymyksiä, iloa ja surua.

Tätä aihetta pohtiessani yritin miettiä niitä asioita, jotka tulevat ensimmäiseksi mieleeni. Juuri tällä hetkellä päällimmäisenä olevia muistoja, joilla on kytköksiä taannoin kuuntelemiini kappaleisiin. En nyt ala sen enempää laatimaan luetteloa, mutta avaan niistä muutamaa joten tarkkaavaisimmat teistä saattavat bongata joitain viittauksia sinne sun tänne, ajattomiin klassikoihin tai kuumiimpiin uutuuksiin. Vinkkinä, että ensimmäinen löytyy tekstin otsikosta.  

Listaaminen olisi muutenkin ihan turhaa, koska kaikilla on omat mieltymyksen kohteensa. Mistä tykkää ja milloin, etenkin millaisella fiiliksellä. Omalta soittolistaltani tulee välillä vastaan esimerkiksi vaihtovuotenani (nojoo olin vain puolen lukuvuotta) jatkuvasti Ruotsin puolella soinut kipale, jonka kuullessa tulee mieleen koko tuo vaihdossa vietetty aika sekä sitä edeltävät kuukaudet. Kaikki se touhu ja tuhina ennen lopullista päätöstä tehdä haaveista totta. Ja varsinkin se päivä jona reissuun lähdettiin ja mitä tuona päivänä tapahtui saattoseurueeni kanssa. Minä olen minä ja maailma on mun. 

One by one we see the sun, feel the day has just begun.
- Otto Knows

Aivan uunituoreetkin laulut voivat herättää tunteita. Tai lähinnä niiden sanoitukset mikä on minusta hieman outoa, mutta minkäs niille mahtaa. Sanoista muodostuu lauseita, joilla on suuri merkitys ihan siinä missä kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. Liekö sattumaa, sanoittajan ammattitaitoa vai tämän silkkaa omaa elämänkokemusta, mutta ajoittain tulee vastaan laulu joka voisi olla otettu suoraan omasta elämästä. Tai ehkä se tunne että tämähän on tuttua, on vain todiste siitä että monella meistä on samankaltaisia kokemuksia. Etteivät elämämme eroakaan niin paljoa toisistaan. Aina kun jossain (paikasta riippumatta) kuullaan tietty biisi, niin se on menoa se. Sitä tunneryöppyä ei voi nimittäin estää eikä sitä saa helpolla pois mielestä, ainakaan niiden kuuluisien meidän/teidän/minun/sinun biisien kohdalla.

Elämä eletään päivä kerrallaan, askel askeleelta, etsien sitä omaa tasapainoaan. Välillä on ihan fine ottaa rennommin, koska ainakin silloin voi olla varma ettei vain sattuis mitään. Muista kuitenkin ettet sulaudu liikaa sohvaasi. Poistu omalta mukavuusalueeltasi ja muuta joitain juurtuneita tapojasi tai arkipäivän rutiinejasi. Luo muistamisen arvoisia hetkiä, päiviä tai muita tapahtumia. Mieluiten niitä mieluisia ja hymyn huulille nostattavia.

Keep your hopes up high and your head down low.
- A Day To Remember

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Miniloma pohjoisessa

Vaikka minulla ei ole ollut varsinaista kesälomaa, niin viime viikot ovat tuntuneet kyllä aika rennoilta kun on kerennyt olemaan siellä sun täällä. Tänään palasin kotiin Lapin reissulta, jonne matkasin yhdessä vanhemman isoveljeni kanssa. Tai hän nyt oli lähtenyt Ouluun päivän edellä meikäläistä. Oli aikas rentoa matkata puolityhjän rinkan kanssa kun kaikki isoimmat/painavimmat kamani oli pakattu edellisenä päivänä autoon. Tuskin siitä olisi nimittäin tullut yhtikäs mitään, jos olisin yrittänyt tuoda pyörän ja teltassa yöpymiseen tarvittavat tavarat junalla, siis ihan itsekseni. Kyseessä ei ollut meinaan mikään luksusloma Panorama hotelliin, vaan kunnon aktiiviloma sisarusten kesken. Veli pyöräili päivät ylösalas ja eestaas kilpailemassa ja minä tein mitä milloinkin. 


Nappasin keskiviikkoaamuna siis Suomen valtion rautateiden (aka VR) junan ja jäin kyydistä Rovaniemellä. Oltiin sovittu veljen kanssa treffit Ounasvaaralla, jonne minä sitten reippaana likkana köpöttelin. 


Nopea kipaisu huipulla, jonka jälkeen alkoi matkamme kohti Kittilää. Ensimmäiset kaksi yötä oli tarkoitus nukkua teltoissa, mutta tarkkoja leiriytymispaikkoja ei oltu lyöty lukkoon. Ei auttanut muuta kuin lukea tien poskessa olevia kylttejä ja punnita joskos niistä jossain voisi yöpyä. Kutakuinkin Rovaniemen ja Kittilän puolivälissä meitä sitten onnisti kun löysimme majoitusalueenomaisen tilan erään omakotitalon pihapiiristä. 


Tarkkaa nimeä ei ole tiedossa, mutta infotaulussa puhuttiin Maijasesta. Sinne pihapiirin rantaan me sitten asetuttiin ja kävimme uimassa Ounasjoessa. Aamulla keitettiin kaurapuurot ja kaffeet grillistä ja jatkettiin kohti lopullista määränpäätämme eli Leviä. 


Perille saavuttuamme laitettiin automme parkkiin ja tehtiin tuttavuutta vieressä olevan asuntoautollisen kanssa. Hetken siinä pyörittiin ja käytiin tutustumassa Zero Pointtiin, mutta eipäs siellä niin aikaisin ollut vielä oikein mitään sen ihmeempää. Varsinaiset kisat kun alkaisivat vasta seuraavana päivänä. Eli eikun pyöräilykamat päälle ja reiteille. Käytiin porukalla tutustumassa kisojen ensimmäiseen erikoiskokeeseen, joka laskettiin Kätkätunturin huipulta alas. Henkilökohtainen kokemukseni mtb-ajosta on aika vähäinen, joten jatkoin jossain kohtaa omia polkujani. Olisi pitänyt vaan suosiolla pysyä miesten mukana, sillä päädyin ylimääräisen lenkin ja pidemmän ylämäkipätkän jälkeen samalle pisteelle johon he olivat aikoja sitten kääntyneet. 


Mutta mitäpä tuosta, itsensä haastaminen lisää luonnetta. Tai ainakin niinä kertoina kun puoliksi raahaat/kannat maastopyörääsi puoliväkisin ylös huipulle. Harmi vain, että tälläiset saavutukset jäävät aina muilta näkemättä. Sitä kun on joskus sellaisissa paikoissa, että on parempi vain puskea eteenpäin (tässä tapauksessa ylöspäin) kuin kääntyä takaisin.


Tuo kyseinen kolmen tunnin rupeama oli täynnä verta (kiitos itikoille) ja hikeä, Vaikka usko meinasi jossain kohtaa loppua niin kyyneleiltä vältyttiin, sillä eihän niistä olisi mitään höytyä sillä hetkellä ollut. Jälkikäteen olin aivan mielettömän ylpeä itsestäni, että olin päässyt huiputtamaan Kätkän ja että vältin rankkasateen, joka näkyi ja kuului kyllä selkäpuolella.


Toisen telttayön ja edellisen päivän uurastuksen jälkeen olo oli kyllä ihmeen virkeä seuraavana aamuna. Päästiin Levilehdon yleiseen huoltorakennukseen tekemään aamupalat, mutta pakko myöntää että ne maistuivat paremmalta ulkosalla. Tai kun käyttää grilliä veden keittämiseen niin saa tunnelman maittavan aterian kaupanpäällisenä. Silloin kun riittää (ainakin meikäläisille) yksinkertaisesti hiljalleen haudutettu kaurapuuro sekä kahvi. Niiden voimalla tehtiin aamulenkki rinteelle ja valmistauduttiin päivän ohjelmaan. Veljellä alkoi ensimmäinen kisapäivä ja meikä polkaisi Torajaiselle, josta jatkon kävellen Levin huipulle. Patikointipolku oli taas aikaimoinen itikkatie, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä että Apostolin kyydillä mennään.


Vasta tunturin päällä pystyi huokaisemaan helpotuksesta, koska siellä ei noita ihmisveren  ja -ihon himoitsijoita juurikaan ollut. Ja hyvä niin, koska minä olin jo siinä vaiheessa aivan kypsä ympärilläni jatkuvasti pyöriviin hyttysiin ja paarmoihin. Enkä muuten nähnyt tuolla Levillä ketään muuta niin pahasti elävältä syötyä henkilöä kuin minä.. että se siitä paksusta nahasta.


Lauantaina olin kyllä kaukainen turisti siinä missä moni muukin, sillä päätin hypätä aamuvarhaisella gondolin kyytiin. Pitihän se vähintään kerran kokea kun kerran ensimmäistä kertaa niillä nurkilla. Laskettelukeskuksenahan tuo paikka on varmasti aivan järjettömän laaja ja hieno, mutta en tiedä että olisiko minusta niihin rinteisiin. Sen verran kuitenkin pelkoa korkeisiin paikkoihin ja jatkuva jännitys takaraivossa kaikkein jyrkimissä paikoissa.  


Hissillä pääsi tietysti vaihtamaan paikkaakin huomattavasti nopeammin kuin lihasvoimalla, joten ehdin hyvin kuvailemaan eri reiteillä. Kilpailussa ajettiin kahden päivän aikana yhteensä yhdeksän erikoiskoetta ja niiden päälle vielä siirtymät. Voin vain kuvitella kuinka väsyneitä kisaajat olivat maaliviivan ylitettyään verraten siis siihen kun meikäläinen pääosin käveli EK-1 ylös ja alas.  


Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.
- Albert Einstein

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Heinäkuun helteet vol. 2

Nyt on kyllä pakko perua nuo aiemmat löpinäni. Vai ei ole muka ilmoja pidellyt? Kattia kanssa sanon minä. Vaikka Suomen kesä on lyhyt, niin se osaa kyllä yllättää. Tällä hetkellä melko pilvistä ja eilen satoi vettä, mutta eipä se haittaa kun on päivät sisätiloissa ja kulunut viikonloppu sisälsi paljon näitä: uimista, aurinkoa, tyveniä aamuja, aamukaffet laiturilla, aurinkoa, melomista, saunomista, aurinkoa, uimista ja sivistävän kirjan lukemista.


Let us step into the night and pursue that flighty temptress, adventure.
- J.K. Rowling

Se riippuu paljolti paikasta, että suosivatko ilmat vai ei. Niin ja ehkä myös hieman tuurista, sillä tällä viikolla taitaa lykästää ja oikein kunnolla. Meistä kun jotkut lähtevät nimittäin seuraamaan tuota lämpöä ylös pohjoiseen. Tykötarpeet rinkkaan, puurohiutaleet purkkiin, fillari messiin ja tien päälle.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Heinäkuun helteet

Niinhän siitä luulisi mutta ei, ei heinäkuussa ole oikein ilmoja pidellyt. Vettä vaan sataa tihkuttaa harvasen päivä eikä kuumista kesäöistä tietoakaan. Tälläinen se nyt on, nimittäin kotosuomemme kesä.

The summer night is like a perfection of thought.
- Wallace Stevens

Päivät ovat olleet satunnaisesti suht lämpimiä, mutta yöt sen sijaan painosanalla jäätävän kylmiä. Ja tämä tuli huomattua viime viikolla Pori Jazzeilla. Jokirannan teltat olivat niin täynnä ihmisiä ettei kylmyydestä tietoakaan, mutta sieltä lähtiessä oli toiset aatteet. Konserttiin mentiin lauantaina kyllä asiaankuuluvissa pikniktamineissa ja  fiilis oli korkealla koko valoisan ajan. Sitten koitti ilta ja aurinko katosi ties minne taivaanrannan taa. Siellä me fiksut aikuiset sitten tutistiin ja lämmiteltiin piknikviltin alla. Koska sitä oikein oppisi ottamaan tarpeeksi lämmintä vällyä matkaansa mukaan kun lähtee jonnekin koko päiväksi? Ei ainakaan tämä ikä ja vuosien kokemukset ole sitä tuoneet, nimittäin viisautta.


Tuo jokusen viikon pyörinyt mustavalkohaasteenkin voisi sanoa sopineen (niin kuin nenä päähän) viime aikojen keleihin. Mutta onneksi välillä on ollut ihan siedettäviä päiviä. Sellaisia että on tähän mennessä tämän kesänä aikana tarjennut nukkua teltassa (ensi viikolla lisää, iiks!), uida meressä, liikkua kesähepeneissä, istua terasseilla, ottaa kauneusunet ulkosalla ja vaikka mitä muuta. Yleisen harmauden täyttämät päivät on sitten voinut viettää suosilla sisätiloissa lepopäivien ja kirjastokirjojen parissa.


Smell the sea and feel the sky, let your soul and spirit fly.
- Van Morrison

Liika on kuitenkin aina liikaa varsin monen asian suhteen. Niin treenin, levon kuin useiden kuuluisten "yksien" ja herkkupäivien muodossa. Viime viikko tuli nollattua eli laitettua pakettiin mökillä, jonne lähdettiin hetken tuumailun jälkeen. Hyvinhän ne laiturit tuli pestyä jazzailujen jälkeen vaikka vähän väsyttikin. Samaan saareen tarkoitus mennä myös alkavana viikonloppuna vähän naatiskelemaan niin pitkältä tuntuvasta kesästämme. Ensi viikolla koittaakin eräänlainen lyhyen oppimäärän kesäloma, mitä minulla ei pitänyt olla aluksi lainkaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä nokat tulevat ottamaan suunnaksi Levin!