Kirjoitin täsmälleen vuosi sitten odottamisesta ja ajankulusta. Oli kiire taikka ei niin minä jos kukaan olen niitä henkilöitä, jotka turhautuvat jonoissa ja alkavat tarkoituksella huokailla suureen ääneen niin, että muut ihmiset tämän varmasti huomaavat tai vähintään tuntevat lievän tuulenvireen niskassaan. Askel parempaan tulee kuitenkin siinä että tiedostan omaavani kyseisen piirteen, joten minun ei tarvitse kuin välttää sellaisia tilanteita, joissa se saattaisi tulla esille. En koe myöskään olevani kärsimätön, mutta sille ei vain mahda mitään jos sattuu olemaan huonolla päällä ja middle of a really bad day.
Sillä päällä ollaan oltu koko tämä viikko tähänkin asti ja ihan vain siitä syystä, että on taas se aika kuukaudesta. Tai siis tarkemmin sanottuna se aika Kuun kierrosta ja vaiheista, joten stop tykkänään ensimmäisille ajatuksillenne. Ne toiset ajat kuukaudesta ovat täysin oma erillinen asiansa, kiitos evoluution.
Nyt kuitenkin takaisin tähän kiertoon. Jotakin kautta olen joskus aiemmin kuullut, että kun on täysikuu niin porukka ei saa nukuttua. Tai siis, että osa meistä Maan matosista ottaa jollakin tapaa nokkiinsa siitä jos Kuun kierto on yli 1. neljänneksen eli tulossa täydeksi valkoiseksi ilmentymäksi taivahalle. Tätä kummaa tilannetta on tutkittu vuosien ajan ja tunnetaan ilmeisesti myös "Kuuhulluutena". Tästä käsitteestä voi toki sulkea pois radikaalisti mielenterveyteen liittyvän sekoamisen tai järkensä menettämisen (ainakin tässä asiayhteydessä). Lyhyen pohdinnan ja konsultoinnin jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että minuakin riivaa ajoittain tuo kuuluisa hulluuden taso! Ja se on muuten kaikkea muuta kuin mukavaa. Tänään on nimittäin menossa 3. päivä, jota on edeltänyt siis kolme todella kehnosti nukuttua yötä. Vai tuoko Nukkumatti teille muillekin unihiekkaa vasta tunteja puolenyön jälkeen?
There are nights when the wolves are silent and only the moon howls.
- George Carlin
Tähän päivään asti jaksoin sinnitellä, mutta kun tulin treeneistä kotiin niin nappasin heti vahvemman särkylääkkeen nassuun koska tätä meneillä olevaa päänsärkyä ei vaan jaksa. Edes rankat hikijumpatkaan eivät ole vaikuttaneet nukahtamisaikaani millään lailla. Eli mikäli maailmankirjani ovat jatkossakin yhtä sekaisin näihin aikoihin kierroista niin saas nähdä miten käy. Pitääkö alkaa turvautua napsimaan lisää melatoniinia vaikka se onkin kehossamme luontaisesti esiintyvä hormoni? Totta vai tarua -tietoa kaivatessa tuli vain huomattua, että se oli mainittu useaan otteeseen. Tiedä sitten olisiko oikeasti tehokas apu vai pelkkää huhupuhetta koko juttu. Itse kun tapaan normaalisti nukahtaa melko nopeasti ja nukkua sen jälkeen kuin tukki. Toki satunnaisesti saattaa mieltä vaivata yksi jos toinenkin asia, jonka takia ei uni meinaa tulla, mutta sekin on taas asia erikseen. Tällä hetkellä päällimmäisenä toiveissa vain se, että tämä kierto menisi jo ohitse ja pääsisin takaisin entiseen tuhisevaan unirytmiini.
Sattuuko jollakin teistä olemaan jakamisen arvoisia vinkkejä siihen, miten tämän piilevän ihmissusimaisen ominaisuuden kanssa olisi paras toimia? Kaikki poppaskonstit otetaan avosylin vastaan.
We are all like the bright moon, we still have our darker side.
- Kahlil Gibran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti